Julkisivuyhdistys ry
NÄKÖKULMA
Petri Annila
Julkisivuyhdistys ry:n toiminnanjohtaja
VÄHIMMÄISTASON RAKENTAMISTA
RAKENTAMISEN LAATU on usein eri medioissa keskustelun
aiheena ja valitettavasti useimmin negatiivisten esimerkkien kautta.
Näissä keskusteluissa unohtuu monesti yksi oleellinen asia, minkä
johdosta rakentaminen saattaa ajautua tulokseen, joka ei ole
rakennuksen loppukäyttäjää tyydyttävä. Suomessa lainsäädäntö asettaa
rakentamiseen vähimmäistason ja usein rakentamisessa pyritään vain
tähän vähimmäistasoon joko tietoisesti tai tiedostamatta. Samanaikaisesti
Suomessa on kuitenkin useita yhdistyksiä ja yhteisöjä, jotka toiminnallaan
pyrkivät parantamaan rakentamisen laatua. Julkisivuyhdistys ry:n
lisäksi tällaisia yhteisöjä ovat mm. Suomen Betoniyhdistys ry, Suomen
Rakennusinsinöörien Liitto RIL sekä Rakennustietosäätiö RTS ihan vain
muutamia mainiten.
Näillä parempaa rakentamisen laatua tavoittelevilla yhteisöillä on
tuhansia sivuja erilaisia rakentamista koskevia ohjeita, jotka esittävät sitä
välillä kadoksissa olevaa hyvää rakentamistapaa. Nämä ohjeistukset eivät
kuitenkaan ole automaattisesti velvoittavia rakennus- tai korjaushank-
keissa, vaan tilaajan pitää osata asettaa hankkeen tavoitteet näihin ohjei-
siin peilaten ja myös vaatia kyseisten, lakiin nähden ylimääräisten, laatu-
kriteereiden täyttymistä hankkeen asiakirjoissa ja urakkasopimuksissa.
Esimerkiksi voidaan ottaa taloyhtiön julkisivuremontti. Nykyisin
käytössä olevilla materiaaleilla julkisivu ajautuu ajan kuluessa väistämättä
tilanteeseen, jossa rakenteen ja materiaalien tekninen käyttöikä
tulee täyteen ja peruskorjaus on välttämätön. Näin taloyhtiöillä,
kiinteistön omistajilla tai yksityishenkilöillä on edessään väistämättä
korjaushankkeita, jotka kustannuksiensa johdosta vaativat toteutukseen
usein myös lainarahaa.
54 prointerior 3–4 / 18
Lopputuloksen kannalta oleellista on, lähdetäänkö korjaushanketta
toteuttamaan lain asettamien vähimmäistason vaatimusten pohjalta
vai asetetaanko valmiille korjatulle rakennukselle korkeampia
laatuvaatimuksia. Näitä voivat olla esimerkiksi julkisivun arkkitehtuuri,
valmiin julkisivun ulkonäkövaatimukset sekä materiaalien ja rakenteiden
tavanomaista pidempi käyttöikä. Energiatehokkuudenkin osalta laki
asettaa vain vähimmäisvaatimuksen, mutta rakennuksesta ja rakenteesta
voidaan luonnollisesti tehdä energiatehokkaampia.
Laatutason nosto näkyy väistämättä hankkeen kustannuksissa, mutta
toisaalta prosentuaalinen korotus niihin pakollisiin ja väistämättömiin
kustannuksiin voi olla maltillinen. Laatutason nostolla rakennus saadaan
erottumaan ympäristöstään positiivisesti, mikä nostaa sen arvoa ja
arvostusta. Materiaaleihin tehdyt panostukset taas tuovat säästöä
tarkasteltaessa rakennuksen koko elinkaarta. Tällöin pieni lisäpanostus
hankkeeseen todennäköisesti maksaa itsensä takaisin elinkaaren aikana.
Mikä sitten voi mennä pieleen, jos korjaus toteutetaan lain
vähimmäisvaatimuksen pohjalta? Monikin asia, mutta tyypillinen esimerkki
on valmiin lopputuloksen ulkonäölliset asiat: lain mukaan julkisivu
saattaa täyttää tehtävänsä, mutta käyttäjää voivat häiritä valmiin pinnan
epätas