KOLUMNI
Tiina Marja Kaislakannas
Teollinen muotoilija TaM
Sisustussuunnittelija Si
VALAISTUKSEN
VAIHTELEVUUS
ULKONA LUONNOSSA ja urbaanissa ympäristössä luonnonvalo tarjoaa
erilaisia ympäristökokemuksia. Kesäaikaan nautimme aamun valosta pitkine
varjoineen ja monisävyisestä auringonlaskusta sekä keskipäivän kirkkaasta
valosta. Pilvisenä päivänä valittelemme harmautta pilvimassan tasoittaessa
ympäristön valo- ja varjoerot tasaiseksi.
Valaistus sisätiloissa on hyvinvointiimme vaikuttava tekijä esteettisesti
sekä fysiologisesti. Valaistustason tulee olla riittävä suoritettaviin tehtäviin sekä
muunneltavissa ja visuaalisesti kiinnostava.
Keskeinen osa valaistusta on luonnonvalo, joka vaihtelee tilassa
ilmansuunnan, vuorokauden ja vuodenaikojen mukaan. Päivänvalon kierto olisi
optimaalista huomioida suunnitteluvaiheessa. Valo on osa arkkitehtuuria.
Valaistuksessa tulisi huomioida valon sijainti, suunta ja toiminnallisuus. Miksi
valaista leikkaussalimaisen kirkkaasti ja varjottomasti pitkä ohikulkukäytävä,
kun voitaisiin valaista harmonisesti erilaisia tasoja luoden. Ylipäätään olisi hyvä
luoda miellyttävä yleisvalaistus epäsuoralla valaistuksella sekä tuoda erilaisiin
työ/oleskelupisteisiin tarpeen mukainen paikallisvalo. Lisäksi tulisi luoda
elämyksellisyyttä valon sijoittelulla ja säädettävyydellä vaikkapa vuorokausirytmin
mukaisesti ihmisten vireystilaa avittamaan. Valaistuksen sijoittelu voi olla
katto-, seinä- tai lattiapinnoilla, riippumassa tai kalusteissa tai omina kiehtovina
valaisinelementteinään.
Valaistuksen toiminnallinen lähtökohta on sijoittaa voimakas ja/tai säädettävä
valaistus sinne, missä toimintaa on ja jättää ”tyhjät” paikat muualta tulevalle
hajavalolle tai pienemmälle valaistusteholle tilan koosta riippuen.
Vaihtelevan ja mielenkiintoisen valaistuksen tulisi olla osa arkea ja elämää
työssä, kotona ja vapaa-aikana. n
30 prointerior 3–4 / 18