prointerior 2/2020 | Page 16

NÄKÖKULMA Leena Lundell toimitusjohtaja Aulis Lundell Oy Kirjoittaja on rakennustuoteteollisuuden teräsrakenteisiin erikoistunut toimitusjohtaja Aulis Lundell Oy:ltä. RAKENNUKSILLE YMPÄRISTÖTASE ELINKAAREN MUKAAN Kiertotalous puhuttaa rakentajia, mutta toistaiseksi keskustelu pyörii lähinnä materiaalikysymyksissä eli miten mikäkin raaka-aine voidaan kierrättää. Kiertotalous kehittyy kuitenkin monipuolisemmaksi päivä päivältä. Se pakottaa ajattelemaan asioita pitkäjänteisemmin. Mikä on eri rakentamistapojen vaikutus hiilineutraaliustavoitteisiin? Mikä materiaali pärjää pidemmän päälle resurssiviisauskisassa? KIERTOTALOUS EI ole materiaalikysymys vaan kansantalouskysy­ mys. Ihmettelyä herättää, kun muutaman kymmenen vuoden ikäisiä asuinrakennuksia tai toimitaloja puretaan joko tehottomina tai korjaus­ kelvottomina. Saadaanko niiden materiaalit talteen? Minkälainen hiilijalan­ jälki puretusta talosta jää? Moniin kiertotalouden kysymyksiin rakentamisessa vastataan auto­ maattisesti, että kannattaa rakentaa kestävästi puusta, koska se toimii hiilinieluna. Olen itse sillä kannalla, että jos haluamme olla rehellisiä, näin yksinkertainen vastaus ei kelpaa. Me täällä puhtaan luonnon lintukoto-Suomessa olemme elä­ neet ­illuusiossa, että ongelmat ovat muualla, meillä on tilanne hallussa ja voimme jatkaa kuten ennenkin. Ei se ole hallussa. Rakentamisessa raaka-aineet ovat ilmeisesti olleet liian halpoja, koska niitä on tuhlattu melko surutta. Suomi voi olla muutoksen etujoukoissa, koska me pystymme päätök­ siin, jos haluamme. Perinteistä näkökulmaa kestävästä rakentamisesta on laajennettava. Materiaalien hiilijalanjäljen lisäksi meidän on huomioitava rakentamisen 16 prointerior   2  /  20 ja käytön ajan päästöt koko elinkaaren ajalta. Mielestäni rakennuksille pitää laskea ympäristötase elinkaaren mukaan. Samalla voimme ennustaa vaikutukset, jos rakennus puretaan 30–40 vuoden kuluttua tai jos sitä käytetään sata vuotta. Siitä syntyi­ sikin mielenkiintoisia laskutoimituksia. Laittaisin itse vertailuun monia asioita: kuinka paljon materiaaleista voi kierrättää ja onko kierrätetty tavara laadultaan alkuperäisen veroista? Ovatko ne uudelleen käytettä­ vissä? Materiaalin ominaisuuksien lisäksi pisteitä voisi napsia toimivuu­ desta. Kuinka materiaalit helpottavat muuntojoustavuutta? Nykyistä parempaa joustavuutta tarvitaan paitsi asunnoissa, myös toimistoissa, liiketiloissa, hoitokodeissa – väestörakenteen muuttuessa joka paikassa. Ympäristötaseeseen kuuluisi mielestäni ilman muuta myös huol­ lon tarve, korroosionkesto, kulutuskestävyys, jopa palon- ja kosteuden­ kestävyys. Voidaankin perustellusti sanoa, että nykyinen ”rakenna kes­ tävästi puusta” -näkökulma jää aika kapeaksi ja kaipaa rationaalista haastamista. Hiilinielukeskusteluunkin saataisiin uutta näkökulmaa täl­ laisella aika järkeen käyvällä elinkaaren mittaisella ympäristötaseella. n