” Käytetyillä julkisivupaneeleilla saatiin ilmeikkyyttä julkisivuun. Hämeenkylän kirkon saneeraus on nyt loppukatselmusta vaille valmis, ja lopputulos on todella hyvän näköinen”, arvioi Niska.
Tiiliseinät rapautuivat Sekä kirkon laajennuksen että viimevuotisen julkisivukorjauksen suunnitellut arkkitehti Olli Pekka Jokela kertoo, että Hämeenkylän kirkon aikaisempi valkoinen julkisivu oli tehty vaaleasta poltetusta tiilestä.
” Julkisivun uusimiseen oli rakenteellisia syitä. Monissa muissakin 1980- ja 1990-luvuilla rakennetuissa tiilijulkisivuissa on ollut ongelmia, esimerkiksi uuden Katajanokan alueella Helsingissä.”
Hämeenkylän kirkko ei ole yhtä lähellä merta, mutta avoimessa maisematilassa se on alttiina säävaihteluille.
” Varsinkin etelään eli laaksomaisen puiston puolelle suuntautuva julkisivu oli alkanut rapautua.”
Jokelan mukaan on epäselvää, johtuiko rapautuminen tiilestä vai käytetystä saumausmassasta.
” Tiiliverhouksen takana olevaan tuuletukseen kiinnitetään nykyään paljon enemmän huomiota kuin aikaisemmin. Hämeenkylässä julkisivu on hieman kalteva. Tämä on varmaankin osaltaan nopeuttanut ikävää rapautumisprosessia”, Jokela pohtii. Tiiliverhous ei ollut kirkon ainoa ongelmakohta.” Myöskään hautuumaan puoleinen itään suuntautuva rapattu julkisivu ei kestänyt. Lopulta päädyttiin verhoamaan myös tämä seinä kuparilla”, selvittää Jokela.
” Sinänsä tiili on käyttökelpoinen ja usein pitkäikäinenkin julkisivumateriaali.”
Kupari kestää aikaa Useita erilaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja kirkon julkisivuksi harkittiin.
” Pohdimme seinien uudelleen muurausta, lasitusta ja erilaisia pellityksiä. Loppuvaiheessa parhaat vaihtoehdot olivat julkisivun päällystäminen metalliverhouksella tai alkuperäisen tiilen värisellä poltetulla, isokokoisella tiililaatalla”, sanoo Jokela. Kuparipaneeli nousi tässä vaiheessa ykkösvaihtoehdoksi.” Paneeli on rakenteellisesti kevyt ja helppo asentaa. Kuparijulkisivulla on myös tietty arvovalta: sitä on perinteisesti käytetty julkisten rakennusten verhouksena. Rakennus sai ikään kuin uuden, edustavan’ sadetakin’.” Lopputulos poikkeaa ulkonäöltään ja väriltään alkuperäisestä.” Uusi ilme on vain yksi näkökohta. Oleellista on, että rakennuksen uusi julkisivu tulee kestämään aikaa, niin konkreettisesti kuin visuaalisestikin”, Jokela korostaa.
” Käytimme samanlaista patinoitua kuparia pari vuotta aikaisemmin Vantaan kaupungintalon laajennuksessa ja sen uudessa istuntosalissa torin äärellä. Siinä kohteessa kupariratkaisu on toiminut hyvin. Tavallaan on hauskaa, että Vantaalla on nyt kaksi toisilleen sukua olevaa julkista rakennusta.”
Yhtenäistä mutta elävää seinäpintaa Kirkon julkisivu on Jokelan mukaan luonteeltaan monoliittinen.
” Tällöin julkisivumateriaalin tulee olla luonteeltaan niin elävä, että se toimii suurenakin pintana.”
” Lopputulos ei saisi olla liian kliinisen tasainen. Patinoitu kupari täyttää tämän ehdon”, Jokela luonnehtii.
Monissa Suomen uusissa kirkoissa ja kappeleissa on kuparijulkisivuja, mutta useimmiten niihin on asennettu tummempaa kuparia.
” Niissä rakennuksissa käytetty tumma kuparipinta ei patinoidu vihertäväksi nykyilmastossa kovin nopeasti. Hämeenkylässä käytetty esipatinoitu vihertävä sävy on miellyttävä ja hyvän sävyinen. Aikaisempi vaalea tiilimuuraus oli sateen ja kosteuden jälkeen usein tumma ja likaisen oloinen, ja kuparipinta toimii tässä suhteessa paremmin.”
Tavoitteena oli saada aikaan kaukaa nähtynä yhtenäinen mutta läheltä katsottuna elävä julkisivupinta.
” Kaupungintalon julkisivun esimerkin mukaisesti Hämeenkylässä päädyttiin käyttämään kahta paneelikorkeutta sekä kahta eri vaakasaumaleveyttä. Osasyynä olivat kirkon julkisivun ikkunoiden korkeusasemat.”
” Näillä keinoilla saatiin aikaan haluttu elävyys. Tätä korostaa vielä patinointi. Tosin sekään ei tuota aivan tasaväristä lopputulosta – patinointihan on tavallaan luonnonprosessi”, Jokela selittää suunnitteluperiaatteita.
Toimivaa yhteistyötä Kuparilla päällystettiin Hämeenkylän kirkon ongelmalliset itä- ja eteläjulkisivut.
” Puhtaaksimuurattua tiiltä jäi tietyille alueille kirkon sisäpihaan ja aulan seiniin, ikään kuin muistoksi”, Jokela kertoo.
” Yksi painava syy kupariverhouksen valintaan oli se, että tiilijulkisivu paneelien alla voitiin jättää ennalleen. Tietenkin huolehdittiin siitä, että saatiin riittävä tuuletusväli paneeleiden ja tiilipinnan väliin. Nykypäivän tiilirakenteissa käytetään 35 mm: n tuuletusväliä, ja silloin rakenne tuulettuu hyvin.” Kuparipanelointi valmistui loppusyksystä 2016.” Arkkitehdin näkökulmasta ei ole tietenkään miellyttävää joutua suhteellisen pian korjaamaan itse suunnittelemaansa rakennusta, olipa syy mikä tahansa. Vantaan seurakuntayhtymän kunniaksi on todettava, että ongelmaa voitiin ratkoa yhteisvoimiin ja että siinä päädyttiin lopputulokseen, jonka kaikki osapuolet hyväksyivät. Yhteistyö myös kuparintoimittajan ja asentajien kanssa sujui moitteettomasti”, Jokela kiittelee.
” Kupari on hyvälaatuinen ja pitkäikäinen materiaali, joka soveltuu hyvin kirkkorakennuksiin. Sen avulla kirkolle saatiin aivan uusi elämä.” n
2 / 17 prointerior 43