Järvenpään uusi sosiaali- ja terveyskeskus /
UKI Arkkitehdit Oy & Arkkitehtitoimisto Tähti-Set Oy.
KOMMUNIKOINNIN PARANTUESSA stressitasot laskevat ja
henkilökunnan hyvinvointi, suorituskyky ja työtyytyväisyys nousevat
uudelle tasolle. Potilaiden kohdalla on tyypillistä, että verenpaine las-
kee, unen laatu paranee ja särkylääkkeiden tarve pienenee. Samalla
potilasturvallisuus paranee.
Vastaavasti ”akustiikkahaaste” taas tuo monenlaista harmia. Sisä
melun on todettu olevan yksi eniten ympäristöhaittaa tuottavista teki-
jöistä. Melu häiritsee työntekijöiden keskittymistä työntekoon ja vähen-
tää ympäristön viihtyisyyttä.
Korvat kovilla
Aina näin ei ole ollut. Amerikkalaistutkimuksen mukaan sairaalassa
vallitseva päiväajan keskiäänitaso on noussut vuonna 1960 mitatusta
tasosta 57 dB aina tasoon 72 dB ja yöaikainen keskiäänitaso vastaa-
vasti tasosta 42 dB tasoon 60 dB mittaustulosten vaihdellessa vain
vähän erityyppisten sairaaloiden välillä. Nykyaikainen sairaalaympäristö
on aikaisempaa äänekkäämpi johtuen etenkin teknologian kehittymi-
sestä ja erilaisten piippaavien laitteiden lisääntymisestä.
Teknisten laitteiden lisäksi äänimaailmaan vaikuttavat henkilö-
kunnan ja asiakkaiden keskinäinen kommunikointi, asiakkaille tehtä-
vät hoitotoimenpiteet, kiinteistön ja laitteistojen huolto- ja kunnossapi-
totyöt, siivous, lämmitys-, jäähdytys- ja ilmanvaihtolai tteiden toiminta,
ulkoa sisätiloihin kantautuvat äänet... lista on pitkä.
Ympäristön häiritsevimmät äänilähteet ovat usein melko hel-
posti paikallistettavissa. Niiden aiheuttamaa häiriötä voi silti – eten-
kin vanhemmissa rakennuksissa – olla perin vaikea vähentää. Akusti-
set ongelmat ovat muitakin kuin pelkästään liian kovia äänitasoja, sillä
haittaa voi aiheutua myös esimerkiksi äänen liiallisesta leviämisestä tai
kaiunnasta.
Toimivan akustiikan aakkoset
Sairaalaympäristössä tietyt osastot koetaan meluisammiksi kuin toiset:
”desibeli-intensiivisiä” tiloja ovat ainakin päivystyspoliklinikka, synnytys-
osasto, tehohoito ja psykiatrian osasto.
Jyrki Kilpikari Ecophonilta toteaa, että terveydenhuollon tilojen
akustiikassa tulee huomioida kolme tärkeää tekijää.
”Ensinnäkin tulee suunnitella tila toipumisen kannalta optimaa-
liseksi ja pitää äänitasot pieninä. Toiseksi tulee varmistaa, että tilat
tukevat kaikissa tilanteissa kommunikointia – ja erityistä huomiota
pitää kiinnittää puheen selvyyteen.”
Sitten on se kolmas – ja tärkein – seikka: käytettyjen akustiikka-
materiaalien täytyy täyttää (usein ankarat) hygieniavaatimukset.
”Jos ajatellaan vaikka leikkaussalia tai eristyshuoneita, niin esimer-
kiksi pintojen puhdistettavuus on se ykkösjuttu.”
”
Potilaille
on luotava
toipumisympäristö, joka
ei aiheuta toipumista
hidastavaa stressiä.
Funktio edellä
Kilpikarin mukaan sairaaloissa on hyvin paljon erilaisia tiloja, eikä ole
tarkoituksenmukaista rakentaa akustiikkaa – tai mitään muutakaan
– yhden ja saman kaavan mukaan. Ecophonin kehittämässä toimin-
tapohjaisessa akustiikkasuunnittelussa tunnistetaan, että hoitohuo-
neessa tapahtuva toiminta on erilaista kuin esimerkiksi jaetussa poti-
lashuoneessa, käytävässä tai odotustilassa.
”Tämän vuoksi jokainen terveydenhuollon tila tulisi suunnitella
perustuen tilassa tapahtuvaan toimintaan, tilassa oleviin ihmisiin ja itse
tilaan”, listaa Kilpikari.
Suunnittelijoille haastavin kohde on sairaaloiden erityishuoneet,
kuten leikkaussalit, teho-osastot, synnytyssalit ja laboratoriot. Näissä
tiloissa ympäristö voi olla melko stressaava sekä potilaille että henki-
lökunnalle – ja varsin ymmärrettävistä syistä. Potilas saattaa olla kriit-
tisessä tilassa meluisien laitteiden ympäröimänä ja pieneen tilaan on
pakkautunut paljon ihmisiä.
”Tällaisissa tilanteissa hoitohenkilökunnan on tehtävä nopeasti
päätöksiä, joten he tarvitsevat hyvät kommunikointiolosuhteet”, huo-
mauttaa Kilpikari.
Kriittistä kriisiviestintää
Huonossa ääniympäristössä ammattilaistenkin on vaikea kuulla toi
siaan ja analysoida eri laitteiden ääniä. Terveydenhuollon kaikkein vaa-
2 / 17
prointerior 37