2/2014
Urbaani aikakone
TULEVAISUUDESSA KASVUN moottoreina eivät toimi valtiot, vaan kaupungit. Uudenlaisia
urbaaneja konsepteja kehitellään ympäri maailmaa ja uusia -ismejä syntyy kuin liukuhihnalta. Muutos
on kuitenkin hitaampi kuin konsulttien vauhdikkaista PowerPoint-esityksistä voisi päätellä. Tästä
huolimatta muutos on tulossa – ja liki väistämättä.
Siinä missä Neuvostoliitto oli jättimäinen ihmiskoe kommunismin teeseille, kaupungistumisen
koelaboratorio on Kiina. Lohikäärmeen lento on ollut niin vauhdikasta, että vasta todella vakavat
ympäristöongelmat ovat saaneet valtion heräämään hallitsemattomiksi paisuneiden kaupunkien
hätään. Kiinan keskusjohto on kuitenkin osoittautunut nopeaksi liikkeissään ja esimerkiksi erilaiset
ecocity-projektit etenevät siellä sutjakammin kuin länsimaissa. Ymmärrettävästi kaavasta valittaminen
ei ole jokamiehenlaji Kiinassa.
Ympäristö puhuttaa myös muualla. Erilaisia cityvihreitä ratkaisuja mietitään Suomessakin, jossa
Tekesin rahoittama Fiksu Kaupunki -ohjelma ottaa suurennuslasin alle Helsingin Kalasataman. Uudella
asuinalueella kokeillaan älykästä kaupunkirakentamista ennennäkemättömässä mittakaavassa ja
Kalasatamaa kehitetään joustavasti ja kokeilujen kautta.
Ihan mitätön alue ei ole kyseessä: Kalasatamaan tulee muuttamaan 20 000 asukasta ja sinne
odotetaan syntyvän 8 000 työpaikkaa. Toistaiseksi Kalasatamassa on kuitenkin vasta pari tuhatta
asukasta.
Fiksun Kalasataman ytimessä on kaupungin, yritysten ja asukkaiden tekemä yhteistyö; erilaisissa
kokeiluissa hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan myös avointa dataa. Ideana on, että erilaiset
toimijat tuovat Fiksuun Kalasatamaan omia hankkeitaan, joita kehitetään, kokeillaan ja ideoidaan
yhdessä alueen asukkaiden ja työssäkäyvien kanssa.
Kalasataman alue on malliesimerkki kaupunkien kohtaaman muutoksen luonteesta. Toisaalta se
on hidas: aluetta rakennetaan aina 2030-luvulle asti. Toisaalta se on nopea: Kalasatamassa halutaan
heittää pilotteja tuleen paljon ja nopealla aikataululla, jotta nähdään hyvin pian, mikä toimii ja mikä ei.
Yrityksiä toivotaan urbaanin vallankumouksen etujoukkoihin, koska julkinen raha soveltuu
huonosti hankkeisiin, joissa on tuntuva riski. Onneksi on organisaatioiden omassakin intressissä pohtia
esimerkiksi sitä, että sopivatko niiden omat työtilat parhaalla mahdollisella tavalla työn tekemiseen.
Miten työntekijät voisivat hyödyntää julkista kaupunkitilaa työntekoon? Onko kirjastoissa ja kahviloissa
mahdollista tehdä tuottavaa työtä, ja millaiseen työntekoon tällaiset julkiset tilat sopivat?
Näitä kysymyksiä on pohdittu mm. BIT-tutkimuskeskuksen vmWork-yksikön ja Aalto-yliopisto