Homeesta vihreä ekotalo?
2/2013
RAKENTAMISEN UUSI -ismi on energiatehokkuus. EU edellyttää, että uudisrakentamisessa
julkaisija
siirrytään vuoden 2021 alusta lähes nollaenergiatalojen rakentamiseen. Kentällä kuitenkin kysellään, että onko päättäjillä jo vauhtisokeutta määräysten kiristämisen suhteen. Esimerkiksi Yle Uutisten helmikuisessa kyselyssä rakennuttajat arvostelivat liian nopeasti kiristyviä määräyksiä: kolmanneksen mielestä nyt on menty jo liian pitkälle. Toisaalta osa alan toimijoista on tyytyväinen nykytilanteeseen: kolmannes vastanneista piti nykyisiä määräyksiä hyvinä ja toteuttamiskelpoisina.
Asiaa paljon tutkinut Tampereen teknillinen yliopisto (TTY) on todennut, että energiatehokkaan
rakentamisen riskit keskittyvät nimenomaan aikaisempaa paksumpiin eristeisiin. Ilmatiivis sisävaippa yhdessä hyvän ilmanvaihdon kanssa sen sijaan ehkäisevät ongelmia. Keskustelussa vilahtelee
haamu menneisyydestä eli 70-luvun pullotalot: tuolloin tiivistäminen meni överiksi, toistaako historia nyt itseään?
TTY:n rakennusfysiikan professori Juha Vinha on todennut, että termi ”pullotalo” johtaa energiatehokkaiden uudisrakennusten riskeistä puhuttaessa harhaan. Ilmatiiviit rakenteet ovat yksinkertaiseksi välttämättömiä, jotta matalaenergia- ja passiivitaloja pystytään ylipäätään rakentamaan
kosteusteknisesti toimiviksi. Tekniikka on mennyt rutkasti eteenpäin neljässä vuosikymmenessä.
Arkkitehtuurin professori Jouni Koiso-Kanttila Oulun yliopistosta taas on huomauttanut, että suomalainen hällä väliä -tyyli näkyy muun muassa suunnittelu- ja rakennusvirheinä. On sangen
yleistä, että rakenteita ei suojata sateelta työmailla. Koiso-Kanttila varoittaa, että mikäli rakentamisen tyyli ei muutu, kaikista taloista uhkaa tulla hometaloja, kun todenteolla siirrytään energiatehokkaaseen rakentamiseen.
Kun keskustelua seuraa, tulee mieleen että eihän tässä näin pitänyt käydä. Esimerkiksi kirjailija Hannu Raittila on todennut rintamamiestaloista, että niitä niska limassa rakentaneet miehet eivät
olisi kyenneet edes unelmoimaan niistä työkaluista, materiaaleista ja tekniikoista, jotka nykypäivän
rakentajalla on käytettävissä.
Yksi asia on kuitenkin muuttunut ja se on asenne. Ennen omasta työstä oltiin ylpeitä ja se tehtiin viimeisen päälle. Nykykuvioon kuuluu, että työmaat vaihtuvat vinhasti ja jokainen tuijottaa
omaa kapeaa sektoriaan – kokonaisnäkemystä ei ole oikeastaan kenelläkään, ei ainakaan käytännön tasolla.
Yksi energiatehokkaan rakentamisen pioneereista on Rakennusliike Reponen, jonka toimitusjohtaja Mika Airaksela on todennut TTY:n tutkimuksista, että nyt keskustelussa painottuvat – median
myötävaikutuksella – liikaa erinäiset ongelmakohdat. Airakselan mukaan energiatehokkaassa rakentamisessa ei ole mitään periaatteellista ongelmaa, mutta tekijöiltä kyllä vaaditaan aikaisempaa
enemmän huolellisuutta. Toimitusjohtaja on vakuuttunut siitä, että jos energiatehokkaat talot tehdään ja suunnitellaan oikein, ne ovat huomattavasti turvallisempia ja sisäilmaltaan parempia kuin
perinteiset rakennukset.
Airakselakin myöntää, että käytännön tekemisessä on vielä paljon kehitettävää. Esimerkiksi
Reponen on tehnyt toistakymmentä vuotta matalaenergiataloja – mutta vastaava oppimisprosessi
on monella toimijalla vielä edessä. Isoilla toimijoilla energiatehokkuus on ollut tapetilla jo pitkään
ja suunnitelmien jalkautus hyvällä mallilla, mutta pienemmiltä pelureilta tulee vaatimaan kovan oppimis- ja koulutusponnistuksen, että riittävä taso saavutetaan.
Valtiovalta on kilpaa kiristänyt määräyksiä, mutta ei ole muuttanut koulutusta vastaamaan uutta ekoaikaa. Pätevien tekijöiden ja suunnittelijoiden riittävyys voi olla lähitulevaisuudessa ongelma, mutta ajan myötä tilanne helpottaa.
PubliCo Oy
Pälkäne