prointerior 1/2019 | Page 6
Nollataloissa myös nolla sisäilmaongelmaa?
RAKENTAMISEEN KOHDISTETAAN eri tahoilta vaatimuksia, joiden yhteensovittaminen ei aina
ole saumatonta. Kun tehdään energiatehokkaita rakennuksia, täytyy sisäilman laadusta pitää kiinni kaikin
keinoin. Onneksi siilomentaliteetista ollaan pääsemässä eroon ja sillanrakentajia jo löytyy.
Esimerkiksi matalaenergiarakentamista kohti otettiin kelpo askel jo vuoden 2010 tiukentuneiden
rakennusmääräysten myötä, ja energiamääräykset ovat tiukentuneet edelleen vuoden 2012
rakennusmääräyksissä. Ei ole yllätys, että julkista tilaa ohjaillaan vieläkin tarmokkaammin kuin yksityistä
rakentamista – ja että EU:n direktiivit luovat painetta kotipesään.
Rakennusten energiatehokkuusdirektiivi EPBD (Energy Performance of Buildings Directive) edellyttää,
että kaikkien julkisten rakennusten on oltava 31.12.2018 jälkeen lähes nollaenergiarakennuksia. Direktiivi
vielä laajentaa soveltamisaluettaan siten, että vuoden 2020 päättyessä määräys kattaa kaikki uudet
rakennukset, ei vain julkisia rakennuksia.
EU on velvoittanut jäsenmaat laatimaan kansalliset suunnitelmansa ”nollakantaan” siirtymisestä ja
sisällyttämään niihin yksityiskohtaisen kuvauksen siitä, miten lähes nollaenergiarakennusten määritelmää
käytännössä sovelletaan, paikalliset olosuhteet ja normit huomioiden.
Suomessa energiatehokkuuden tasot on ilmaistu E-luvulla (rakennusten kokonaisenergiankulutus).
Kotimaisessa katsannossa nämä energiatehokkuustasot ovat yksi lähtökohta myös lähes
nollaenergiarakentamisen kansallisessa määrittämisessä.
EPBD-direktiivissä puhutaan ”lähes nollaenergiarakennuksista”, mikä tietenkin herättää kysymyksen:
kuinka luovaa tulkintaa tuo ’lähes’ sietää? – Konsensus tuntuu olevan, että kyseisillä rakennuksilla tulee
olla erittäin korkea energiatehokkuus. Lisäksi rakennuksen käyttämä lähes olematon tai erittäin vähäinen
energiamäärä tulisi olla hyvin laajalti katettavissa uusiutuvista lähteistä olevalla energialla – mukaan lukien
paikan päällä (tai ainakin rakennuksen lähellä) tuotettava, uusiutuvista lähteistä peräisin oleva energia.
EU:lla on myös Energiatehokkuusdirektiivi EED (Energy Efficiency Directive), joka edellyttää yleisemmin
mm. pitkän aikavälin strategiaa rakennusten energiatehokkuuden parantamiseen, koskien erityisesti
rakennusten peruskorjausta.
Direktiivi heijastunee myös uudisrakentamiseen. Tämä voi liittyä mm. julkisten hankintojen tekemiseen,
kun on kyse julkisen rakennuksen korjaamisesta tai energiakulutuksen mittaamisesta, energiatehokkuudesta
tiedottamisesta tai vaikkapa rakennusten energiakatselmuksista.
Uusiutuvan energian käytön edistämisdirektiivi RES (Renewable Energy Sources Directive) taas
painottaa, että jäsenvaltioiden on rakennussäännöksissään ja -määräyksissään tai muulla tavalla vastaavin
vaikutuksin tarvittaessa edellytettävä uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian vähimmäistasoa uusissa
ja perusteellisesti kunnostettavissa olemassa olevissa rakennuksissa.
Valtiolla on tavoitteita myös ihan EU:sta riippumatta. Sisäilmapuolella Suomen keihäänkärkihanke
on tuore Terveet tilat 2028 -toimenpideohjelma, joka edistää kokonaisvaltaista hyvinvointia ja
käyttäjien huomioon ottamista julkisissa rakennuksissa. Ohjelman tavoitteena on julkisten rakennusten
tervehdyttäminen ja sisäilmasta oireilevien hoidon ja kuntoutuksen tehostaminen.
Terveet Tilat 2028 -ohjelmaan kuuluu monipuolinen SisäNyt -hanke, josta vastaa Terveyden ja
hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Kuntaliitto. Tässä kuviossa THL:n vastuulla on asuntojen, päiväkotien
ja koulujen sisäilmaongelmien ja oireilevien määrien selvittäminen; Työterveyslaitos selvittää, onko
sisäilmaongelmien ratkaisutavoissa tai määrissä eroja, kun rakennuksen omistaa yksityinen, kunta tai valtio;
Kuntaliitto kartoittaa sisäilmaongelmaisten rakennusten osuutta julkisella sektorilla ja tekee vertailua Suomen
ja muiden Pohjoismaiden välillä.
Kovaan kompetenssiin nojaavalle hankkeelle on helppo toivoa menestystä.
PETRI CHARPENTIER
ARKKITEHTUURI, TILASUUNNITTELU JA RAKENTAMINEN
onkin päivittynyt useilla uusilla muoto-, koko- ja
doilla sekä asennustavoilla.
uutuuksiimme osoitteessa ecophon.fi.
referenssiesittelyn Kurikan Kampuksen
aulatilasta nettisivultamme.
Otaniemen kampus | Sisäilman ja akustiikan haasteet
Keskustakirjasto Oodi | Valaistuksen monet mahdollisuudet
Ravintolatilojen rohkeat ratkaisut | Stockholm Furniture & Light Fair
Heimtextil | VALO/ON 2019
20.2.2019 12.04.36
6 prointerior 1 / 19
Kannen kuva: Mika Huisman
Kohdetiedot:
Väre – Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu,
Aalto-yliopiston Kauppakorkeakoulu, A Bloc -kauppakeskus
Tilaaja: Aalto-yliopistokiinteistöt Oy
Käyttäjä: Aalto-yliopisto, liiketilavuokralaiset
Arkkitehtisuunnittelu: Verstas Arkkitehdit Oy
Sisustussuunnittelu: Verstas Arkkitehdit Oy, yhteistyössä KOKO3 Oy:n
kanssa Kauppakorkeakoulussa.
Rakennuttajakonsultti: A-insinöörit Rakennuttaminen Oy
Pääurakointi: SRV-rakennus Oy
julkaisija
PubliCo Oy
Pälkäneentie 19 A
00510 Helsinki
puh. 020 162 2200
[email protected]
www.publico.com
päätoimittaja
Petri Charpentier
toimituspäällikkö
Tom Appelroth
toimituksen
koordinaattori
Liisa Hyvönen
graphic design
Riitta Yli-Öyrä
tilaajapalvelu
puh. 03 4246 5309
[email protected]
toimittajat
Ari Mononen
Sami J. Anteroinen
Heli Mäkiranta
Jari Peltoranta
Mari Jauhiainen
paino
PunaMusta Oy
ISSN 1457-0955
www.prointerior.fi/lehti
[email protected]
@prointeriorFI (Twitter)
prointeriorlehti (Facebook)
Aikakauslehtien Liiton jäsen
© 2019 PubliCo Oy Kaikki oikeudet
pidätetään. Tämän julkaisun osittainenkin
kopiointi ilman julkaisijan antamaa
kirjallista suostumusta on ehdottomasti
kielletty.