Keskustelua keskustasta
1/2013
KAUPUNKIKESKUSTOJEN ELÄVÖITTÄMINEN herättää intohimoja ympäri maata. Esimer-
julkaisija
kiksi Helsingissä vanhoja historiallisia kortteleita yritetään kovasti muuttaa kuluttajaystävällisemmiksi
mm. erilaisia tapahtumia hyödyntämällä. Viime vuosien aikana seutu on jäänyt jonkin verran paitsioon
keskustan painopisteen siirtyessä jatkuvasti länteen päin – Kampin keskuksen vetovoimalla on ollut oma
roolinsa tässä.
Länsilaidalle valmistuu myös Finlandia-puisto. Töölönlahden ympäristöön tulee etupäässä yritysten
pääkonttoreita – ja siinä sivussa hiukan asuntotarjontaa – ja projektia onkin jo ehditty kritisoida suuryritysten ehdoilla pelaamisesta. Kaupungin päättäjät kuitenkin lupaavat, että Töölönlahdelle on tulossa
rutkasti myös kansalaisten omaa tilaa: puistomaisia alueita kaikkien käyttöön, kahviloita ja muita palveluita. Varsinainen kansalaisyhteiskunnan voimannäyte – kauan himoittu keskustakirjasto – tulee myös
tänne.
Oman lisänsä Helsingin dynamiikkaan tuovat uudet asuinalueet Jätkäsaari ja Kalasatama. Etenkin
Kalasatama ansaitsee kunniamaininnan ennakkoluulottomana hankkeena, joka tuo vetovoimaa kaupungin itärannoille. Kalasataman Keskuksen pilvenpiirtäjärypäs lupaa tuoda suomalaiseen urbaaniin
asumiseen enemmän kuin tuulahduksen kansainvälisiä trendejä ja alueen kuuden kilometrin pituinen
rantapromenadi tulee varmasti olemaan upea näky. Tuleeko Kalasatamasta Suomen Venice Beach, sen
aika näyttää.
Kaupunkikeskustoja osataan päivittää pääkaupunkiseudun ulkopuolellakin. Maakuntien ykkönen –
ainakin kokoonsa nähden – on viime aikoina ollut Mikkeli, joka nappasi Elävä Kaupunkikeskusta ry:n
Vuoden Kaupunkikeskusta 2012 palkinnon. Takana oli Mikkelin keskustan 153 miljoonaa maksanut
uudistustyö.
Mikkeliläisten hankkeessa vakuuttaa pitkäjänteisyys: kaupunkilaisilta udeltiin vuosina 2002–2005
minkälaisen keskustan he haluavat ja mielipiteet koottiin City 2010 -visioksi. Visiopaperin ehdotukset
on järjestään toteutettu. Lisää löylyä kiukaalle saatiin, kun kauppakeskus Akseli valittiin Vuoden Kauppakeskukseksi vuonna 2010 ja kollega Stella kaksi vuotta myöhemmin.
TEKESin rahoittama Kautas-projekti on tutkinut kaupunkikeskustojen dynamiikkaa. Jyväskylän ja
Tampereen yliopistojen yhdessä Turun kauppakorkeakoulun kanssa kasaama loppuraportti ei sinänsä
tarjoa ihmeitä, vaan toistaa vanhaa käsitystä keskustasta kohtaamispaikkana. Konteksti kuitenkin vaihtelee: keskustaan voidaan mennä shoppailemaan tai sitten vain viettämään aikaa. Cityhipsteri osaa jalostaa tämänkin hengailun taiteen tasolle: nykypäivän flâneur janoaa ja kuluttaa elämyksiä urbaanissa ympäristössä.
Kautas-raportti huomauttaa aivan oikein, että urbaanissa tilassa operoiminen liittyy paljon yksilön
tarpeeseen luoda merkityksiä. Henkilökohtaiset ja sosiaaliset syyt vetävät väkeä keskustaan – tai työntävät sieltä pois. Kaupunkikeskustojen kehittämistyö siis painii vanhan ongelman kanssa: kaikkia on
mahdoton miellyttää. Johtotähdeksi kaikille uudemmasta ja urbaanimmasta unelmoiville voi kuitenkin
tarjota avoimuuden: kun keskustaan on kaikkien helppo tulla ja turvallista viettää aikaa, se saattaa hyvinkin muodostaa eräänlaisen arjen ankkurin ihmisten elämässä.
Eri asia on sitten se, tarvitseeko keskustan olla myös autoystävällinen. Suomessa tahdotaan yhä
ajaa auto yhtä lailla Stockmannin kuin City-Marketin eteen, mutta mitään eurooppalaista