Nuoret Lakimiehet 3/2012 - Juhlavuosinumero (75 vuotta) | Seite 15

kaisen oikeudenkäynnin periaatteet toteutuvat tai jäävät toteutumatta konkreettisten asioiden käsittelyssä, olivatpa nämä järjestelmän kannalta katsottuna isoja tai pieniä. Laillisuusvalvojan ammattitai­ toon kuuluu juridisten valmiuksien ohella myös tietynlainen asenteel­ linen perusoikeusherkkyys. Perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa on monesti viime kädessä kyse siitä, miten ihmisarvoa kunnioitetaan. Näiden oikeuksien todellinen merki­ tys testataan tavallisissa arkipäivän tilanteissa: siinä miten ihmistä vi­ ranomaisissa palvellaan ja hänen asiaansa hoidetaan, siinä miten eri syistä avuttomaksi joutuneisiin suhtaudutaan. Laillisuusvalvonnan olisi herkällä korvalla kuunneltava pieniäkin signaaleja oikeussuojan puutteista. Kovinta ääntä pitävät ja sinnikkäimmin huomiota vaativat eivät välttämättä ole suurimman avun tarpeessa. Oikeuskulttuurissa on lyhyeh­ kössä ajassa tapahtunut suuri muu­ tos. Vielä muutama vuosikymmen sit­ ten olisi lähes kummeksittu sellaista asianajajaa, joka olisi käräjätuvassa vedonnut suoraan perustuslakiin tai ihmisoikeuksiin. Melkeinpä olisi ajateltu, että tämä ajaa niin huonoa asiaa, että pitää turvautua kaikenlai­ siin temppuihin. Nykyisin tilanne on toinen. Perus- ja ihmisoikeudet ovat siirtyneet juhlapuheista lakimiesten arkeen. Niiden kautta arvot voidaan kanavoida osaksi oikeudellista argu­ mentaatiota. Meillä lakimiehillä on vielä tässä kuitenkin oppimista; voisi olla esimerkiksi aihetta viritellä kes­ kustelua myös perus- ja ihmisoikeus­ argumentaation rajoista. Valvontaa oikeuden ja politiikan raja­ maastossa Oikeuden ja politiikan raja on luonnollisesti lähimpänä silloin, kun kyse on valtioneuvoston valvon­ nasta. Valtioneuvostoon kohdistuva valvonta jakaantuu yhtäältä ennalta virheiden syntymistä ehkäisevään ja toisaalta jälkikäteiseen valvontaan. Jälkikäteinen valvonta rinnastuu viran­ maisiin ja muihin julkista o tehtäviä hoitaviin kohdistuvaan valvontaan. Siinä tutkitaan, onko lainvastaisuutta tapahtunut ja miten siihen on reagoitava. Valtioneuvoston valvonnan painopiste on ennakollisessa val­ vonnassa. Sen tärkein muoto on valtioneuvoston yleisistunnon esit­ telylistojen tarkastus ja siihen liit­ tyvät valmisteluvaiheen keskustelut ministeriöiden virkamiesten kanssa. Asioiden kirjo on laaja, esimerkkeinä mainittakoon lakiesitykset, asetuk­ set, virkanimitykset ja monenlaiset hallintopäätökset. Kaik­ i k yleisistun­ toon samoin kuin tasavallan presiden­ tin valtioneuvostos­ sa tapahtuvaan esittelyyn menevät asiat tarkastetaan laillisuusperusteel­ la ennakollisesti oikeuskanslerinvi­ rastossa. Tarkas­ tuksessa pyritään varmistumaan, että esittelylistat täyt­ tävät päätöksen­ teon oikeudelliset perusedellytykset. Havaitut virheet tai puutteet kor­ jautetaan tässä vaiheessa, jotta niihin ei tarvitse istunnossa tai jälkikäteen puut­ tua. Listatarkas­ tuksen ohella o i keu s ka n s l eri valvoo menette­ lyn lainmukaisuutta olemalla läsnä valtioneuvoston yleisistunnossa ja tasavallan presidentin esittelyssä sekä hallituksen epävirallisissa neu­ votteluissa kuten iltakoulussa. Lisäksi oikeuskansleri antaa pyynnöstä tasavallan presidentille, valtioneu­ vostolle ja ministeriöille ”tietoja ja lausuntoja oikeudellisista kysymyk­ sistä”. Vaikka oikeuskansleri on lähellä valtioneuvoston päätöksentekoa, hän ei osallistu itse päätöksentekoon eikä toimi operatiivisena neuvonan­ tajana, vaan hänellä on toiminnan lainmukaisuuden valvojan rooli. Esi­ merkiksi valtioneuvoston yleisistun­ non tekemissä virkanimitysasioissa oikeuskansleri pyrkii varmistamaan, että päätöstä valmisteltaessa ja 15