Nuoret Lakimiehet 3/2010 - Työ ja perhe | Page 5

PÄÄKIRJOITUS Hyvät toverit ja kollegat. Käsillä on vihonviimeinen pääkirjoitus tämän lehden päätoimittajana. Neljä vuotta ja 11 lehteä on tullut tuupattua ulos jäsenistölle. Fataljit ovat paukkuneet (lähes aina) ja monet kerrat olen kironnut tämän vihoviimeisen tehtävän ja vannonut etten enää jatkaisi seuraavana vuonna. Kummasti vain syyskokouksessa olen tullut toisiin aatoksiin ja omasta vapaasta tahdostani jatkanut yhdistyksen hallituksessa ja lehden parissa. Syynä tähän on, että halusin vaikuttaa ja koin pystyväni vaikuttamaan asioihin. Vaikuttamisen halu ei edelleenkään ole kadonnut mihinkään, mutta koen, että on viisasta hyvissä voimissa siirtyä syrjään ja jättää estradi uusille tekijöille vielä silloin kun homma ei maistu aivan täysin puulta ja pakkopullalta ja kun yhdistystoiminta tuottaa enemmän positiivisia fiboja kuin huonoja ja katkeria fiiliksiä. Koen nyt varmasti joitain kuukausia luopumisen tuskaa, mutta on myös virkistävää suunnata ylimääräinen energia ja tarmo välillä myös muihin askareisiin. Tärkeimpänä itselläni on kotona tuhiseva kahden kuukauden ikäinen pikkupoika, joka voittaa kaikki maailman työt ja virat aivan suvereenisti. Olen nauttinut kotona olemisesta sataprosenttisesti ja arvostan suuresti Suomen vanhempainvapajärjestelmää, vaikka toki siinäkin kehitettävää on. Vielä kun työnantajien asenne perhe-elämää ja sen ja työn erillään pitämistä kohtaan saataisiin paremmalle tolalle. Nuoret Lakimiehet saa ensi vuonna uuden ja ennen kaikkea uudistuneen hallituksen, josta olen erittäin iloinen. Samaa vaihtuvuutta ja uudistumista peräänkuulutan myös lakimiesliiton orgaaneissa. Nurkat on hyvä tuulettaa tietyin väliajoin. Seuraavassa liiton valtuuskunnan kokouksessa voisi olla hyvä keskustella “Peräänkuulutan vaihtuvuutta ja uudistumista myös lakimiesliiton orgaaneissa.” vaikkapa mahdollisuudesta asettaa tietty virkaikämaksimi liiton hallituksen jäsenille, samoin kuin valiokuntien jäsenille. Keskusteluun ja päätöksentekoon saataisiin näin uutta intoa ja ajatuksia. Nuorten lakimiesten tavoitteille ja toiminnalle toivotan mitä parahinta menestystä ja jatkossa tulen osallistumaan toimintaan rivijäsenenä ja onnellisena ja kiitollisena näistä viimevuosien mahdollisuuksista päästä 5 vaikuttamaan ja ajamaan oman ammattikunnan nuorten jäsenten asioita ja etua. Lopuksi vielä kiitokset lehteä lukeville ja yhdistykseen toimintaan osallistuville. Muistakaa se aktiivisuus hyvät ihmiset! Palautetta ei voi koskaan antaa liikaa ja pysykää lujina! Elli Björkberg