“KKO:n ratkaisu 2008:24 osoittaa mielestäni,
että EIT edelleen – ainakin osittain – koetaan
“huomautuksia” antavaksi toimielimeksi,
vaikka kyse on aina valtion
tuomitsemisesta ihmisoikeusloukkauksesta.”
kiksi elinkautisvanki. Tällöin – mikäli juttua lähtee ajamaan – ottaa
avustaja yleensä kuluriskin, koska
valittaja ei lähtökohtaisesti pysty laskua maksamaan. Näin ollen tiettyä
talkoohenkeä myös vaaditaan avustajalta. Avustaja joutuu arvioimaan
valituksen menestymisen mahdollisuuden ja hän voi myös asianajajia
koskevan palkkio-ohjeen näin sallien esimerkiksi tehdä ns. pactum de
quota litis -sopimuksen tai sopia siitä, että lasku erääntyy maksettavaksi, mikäli valtio velvoitetaan tuomiossa kulut korvaamaan. Toki juttuja
on sallittua ajaa myös täysin pro
bono-pohjalta
Entäpä EIT:n toimivalta ja ratkaisujen oikeusvoima ja kunnioittaminen kansallisesti?
Suomi kunnioittaa EIT:n ratkaisuja mielestäni kiitettävästi. Eräs kritiikin sana menee tosin ulkoasiainministeriölle, joka siis edustaa Suomea EIT:ssä ja myös huolehtii esim.
määrättyjen korvausten maksatuksesta ja antaa ohjeet maksukeskukselle
maksaa korvaukset yleensä lähes viimeisenä mahdollisena päivänä ennen
viivästyskoron juoksemisen alkamista. EIT:n jaoston tuomiosta tulee lopullinen kolmen kuukauden kuluttua
tuomiosta, minkä jälkeen hallituksella on kolme kuukautta aikaa maksaa
korvaukset ennen kuin korot alkavat
kertyä. Tuntuisi jotenkin tyylikkäämmältä, että mikäli hallitus ei aio pyytää asian käsittelyä suuressa jaostossa, myös korvaukset maksettaisiin
saman tien.
EIT:n toimivallasta, tarpeellisuudesta tai ratkaisujen sitovuudesta ei
sinänsä liene Suomessa kuulunut juu-
rikaan soraääniä. Henkilökohtaisesti mielestäni kyse on erittäin tärkeästä
instituutiosta, mitä osoittaa toki osaltaan myös langettavien tuomioiden
määrä. Tietysti olisi hienoa, jos sopimusta osattaisiin kansallisesti noudattaa siten, ettei tuomioita koskaan
tulisi, mutta tämä viimeinen varaventtiili on aivan äärimmäisen tärkeä.
Tosin Korkeimman oikeuden ennakkoratkaisu KKO 2008:24 on erittäin valitettava ratkaisu EIT:n tuomion sitovuuden tunnustamisen kannalta. En tiedä, onko ministerikomiteaa
– joka valvoo EIT:n tuomioiden täytäntöönpanoa kansallisella tasolla – pyydetty arvioimaan Korkeimman oikeuden ratkaisun asianmukaisuutta, mutta olisin ainakin itse asiasta ministerikomiteaa informoinut,
mikäli jutussa olisi ollut kyse omasta
päämiehestäni. KKO:n ratkaisu
osoittaa mielestäni sitä, että EIT edelleen – ainakin osittain – koetaan
“huomautuksia” antavaksi toimielimeksi, vaikka kyse on aina valtion
tuomitsemisesta ihmisoikeusloukkauksesta.
Toinen asia on se, miten EIT:n
oikeuskäytäntöä tunnetaan ja miten
valmiita sen soveltamiseen suoraan
kansallisessa oikeudenkäytössä ollaan. Enää ei tuomioistuimissa sinänsä hymähdellä avustajalle, joka viittaa EIT:n oikeuskäytäntöön, mutta
kovin suureen asiantuntemukseen
tältä saralta ei kyllä valitettavasti
useinkaan törmää. Sama kritiikki
koskee toki syyttäjiä ja avustajia. Oikeuskäytännön tuntemusta on toisaalta korostanut myös Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelo useissa puheissaan, mikä on tie-
28
tysti erittäin tervetullutta. Kovin kauaksi ei tarvitse Suomesta mennä, jotta löytäisi paljon vastaanottavamman
ympäristön EIT:n oikeuskäytännön
soveltamisen ja huomioonottamisen
kannalta. Ruotsin korkein oikeus on
esimerkiksi katsonut, että kunta voitiin väitettyä laitonta huostaanottoa
koskevassa asiassa katsoa vahingonkorvausvelvolliseksi suoraan Euroopan Ihmisoikeussopimuksen perusteella. Ruotsissa, kuten Suomessa, ei
kansallinen vahingonkorvauslainsäädäntö tällaista mahdollisuutta tunne,
mutta vahingonkorvauksen perustetta
arvioitiin tältä osin ihmisoikeusmyönteisesti, kuten EIT sinänsä edellyttääkin.
Jotain tältä osin varmasti kertovat myös tilastot: Kun vertaa Suomea
ja Ruotsia koskevien tuomioiden
määrää, ei voi kuin hämmästellä.
Vuosina 1998–2007 annettujen tuomioiden määrä on Suomella 90 ja
Ruotsilla 42! Kaikki tuomiot eivät
toki ole langettavia, mutta kuitenkin.
Miten Nuori Lakimies voi hankkia EIT-asioiden hoitoon tarvittavaa
erityisosaamista ja mistä?
Kuten millä tahansa juridiikan
alueella, on erityisosaamisesta luonnollisesti apua. Toisaalta toimistomme hoitamiin juttuihin kuuluu useampi sellainen juttu, jossa henkilö on
itse laatinut valituksen ja kääntyy sitten puoleemme siinä vaiheessa, kun
EIT kehottaa hankkimaan avustajan
hallituksen kommentteihin vastaamista varten. Kannattaa siis vain rohkeasti lähteä ajamaan juttua, jos sillä
kokee olevan menestymisen mahdollisuuksia. Mikään ei tietysti estä hieman kyselemästä kollegoilta heidän
mielipiteitään pohtimast X[