merkitä työkalenteriin?
vat useita miljoonia euroja, vastaajina olivat viisi johtajatason henkilöä,
istuntopäivä oli 16 ja asianomistajana oli julkisesti suuri toimija). Tapaus vaikutti etukäteen paperilla erittäin mielenkiintoiselta niin oikeudellisesta kuin taloudellisesta näkökulmasta katsottuna. Heti ensipäivistä
lähtien ongelmaksi muodostui laajan
materiaalin omaksuminen ja olennaisten asioiden pitäminen erillään
epäolennaisista. Tuntui valitettavasti siltä, että poliisiviranomainen olisi tutkinut varmuuden vuoksi myös
kaikki asiaan vähänkin liittyvät asiat. Lopulta tuhansien sivujen joukosta
syyttäjä ja asianomistaja tukeutuivat
muutamaan kymmeneen esitutkintamateriaalin sivuun.
Jo haastehakemuksesta oli nähtävissä, että syyttäjä ei ollut täysin varma, ketä hän syyttää ja millä perusteilla. Olennainen ongelma ilmeni
kirjallisen valmistelun vaiheessa
näyttöpuolella. Syyttäjän kirjalliset
todisteet eivät kaikilta osin koskeneet
niitä henkilöitä, joita ne todistusteemojen mukaan olisivat tulleet koskea
ja henkilötodistelua ei oltu lainkaan
teemoitettu. Huolellinen todistajan
kuulemiseen valmistautuminen on
erittäin hankalaa, kun ei edes tiedä,
mistä asioista todistajaa tullaan kuulemaan. Tästä syystä oli varmuuden
vuoksi tutustuttava erittäin tarkasti
kaikkeen kyseiseen todistajaan mahdollisesti liittyvään esitutkinta-aineistoon. Oikeudenkäyntikulut kasvoivat
vain kasvamistaan.
Todellinen farssi tuli esiin kuitenkin pääkäsittelyissä, joissa oli tarkoitus kuulla syyttäjän nimeämiä todistajia. Syyttäjä ei nimittäin tiennyt
mitä hän halusi nimeämiltään todistajilta kysyä ja miksi hän oli ylipäätään kutsunut todistajan paikalle.
Todistajat oli nimetty yli vuosi sitten.
Syyttäjä pahoitteli tilannetta erityisesti muihin työkiireisiin vedoten ja ilmoitti että hänet oli käytännössä pa-
kotettu ajamaan asiaa, sillä muuten
se olisi ehtinyt vanhentua syyttäjänviraston nurkissa. Kukaan muu ei
ollut suostunut asian hoitamiseen.
Syyttäjä oli valmistautunut todistajien kuulemiseen yöllä laitettuaan lapsensa nukkumaan.
Useat syyttäjän nimeämät todistajat kävivät ainoastaan toistamassa
yleispiirteiset käsityksensä asiasta ja
vastaajien asiamiehilläkin oli heiltä
harvoin kysyttävää. Ja jos he jotain
kysyivätkin, olivat asiamiesten kysymykset teemojen puutteiden seurauksena pääasiassa sellaisia, että kuultava henkilö ei tiennyt kysyttävästä
asiasta mitään. Tuomari huomautti
useasti syyttäjälle todistajien merkityksettömyydestä ja välillä jopa avoimesti hymähti päätänsä pudistellen
syyttäjän kysymyksille. Vaikutti välillä siltä, että vain tuomarin sääli
syyttäjän työtaakkaa kohtaan mahdollisti sen, että tuomari antoi kuulla asiassa myös täysin epäolennaisia
henkilöitä. Normaalitapauksessahan
tuomarin tulisi reagoida asiaan jo
valmisteluvaiheessa kieltämällä epärelevantin todistelun esittämisen.
11
Mikäli syyttäjäviranomaisen rahoituksesta vastaava taho olisi ollut
mukana kyseisessä rikosprosessissa,
olisivat syyttäjät todennäköisesti saaneet vaatimaansa lisärahoitusta syyttäjänlaitokselle.
G. Fields
Elämä on niin kuin se nähdään
Tämän palstan ideana on tarkastella kevyemmällä otteella vakaviakin oikeuselämän asioita nuoren vähemmän kokemusta omaavan lakimiehen näkökulmasta. Tarkoituksena
ei ole antaa vastauksia, vaan herätellä lukijoita ajattelemaan.Osa käytännön kokemuksista luonnollisesti
kummastuttaa meitä kaikkia, osa
jopa vihastuttaa. Toiset onneksi ihastuttavatkin. Mutta niinhän se on elämässä yleensäkin. Palstan kirjoittaja työskentelee lakimiehenä asianajoalalla, joten kirjoitusten käytännön kokemuksetkin kumpuavat nimenomaan asianajotoiminnasta.