Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 8
Edunvalvonta
Won’t somebody please think of the young lawyers?
Eero Blåfield
Vuoden alusta voimaan tullut laki luvansaaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) on kerännyt paljon huomiota vastavalmistuneiden ja pian
valmistuvien juristien keskuudessa. Lakia on pidetty lähes poikkeuksetta
epäonnistuneena erityisesti sen takia, että se vaikeuttaa nuorten pääsyä
alalle, kun oikeudenkäyntiavustajana toimimiseen ei enää riitä pelkkä oikeustieteen maisterin tutkinto. Lupa oikeudenkäyntiavustajana toimimiseen
voidaan saada joko lisäkoulutuksen tai valmistumisen jälkeisen työkokemuksen kautta.
Asianajajatutkinnon suorittaminen
– 2200 euron oikotie onneen
Nopein, helpoin ja useimmiten
halvin tapa saavuttaa kelpoisuus
on asianajajatutkinnon suorittaminen. Lain valmisteluvaiheessa
painotettiin, että alalle pääsyä ei
tule turhaan vaikeuttaa. Esimerkiksi
lakia edeltäneessä oikeudenkäyntiavustajien valvontaa ja kelpoisuutta
käsitelleessä työryhmämietinnössä
selostettiin esityksen vaikutuksia
asianajopalvelujen tarjoajille seuraavasti: ”esimerkiksi 300 euron
suuruinen hakemusmaksu aiheuttaisi pienehkön kertaluonteisen
kustannusrasituksen lupaa hakeville
oikeudenkäyntiavustajille.” Nuoria
juristeja koskevaa pohdintaa ei tähän kohtaan sisältynyt. Tällä hetkellä
edullisin tapa saada kelpoisuus on
suorittaa 1 500 euroa maksava asianajokoe ja maksaa tämän lisäksi
350 euron hakemusmaksu sekä 350
euron valvontamaksu. Yhteensä siis
2 200 euroa.
Vaadittavan työkokemuksen sisältö
kaipaa selvyyttä
Toinen vaihtoehto, eli tuomioistuinharjoittelun suorittaminen
tai apulaissyyttäjänä toimiminen,
tulee usein vaihtoehtoiskustannuksiltaan vielä kalliimmaksi eikä auskultointipaikkoihin useinkaan päästä
suoraan yliopiston penkiltä. Kelpoisuuden voi saavuttaa myös hankkimalla muuta työkokemusta valmistumisen jälkeen, kuten toimimalla
vähintään vuoden ajan sellaisessa
tehtävässä, joka perehdyttää oikeu-
8
denkäyntiasiamiehen ja -avustajan
toimeen. Tämä muotoilu ei vastaa
asianajajalta edellytettyä kokemusta,
eikä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan mukaan ole selvää, että kaikki asianajoalalta hankittu kokemus
laskettaisiin mukaan vaadittavaan
työkokemukseen.
Lakimiesliiton tekemän sijoittumistutkimuksen mukaan nykyään
yli 30 % vastavalmistuneista juristeista sijoittuu asianajoalalle joko
asianajotoimistoihin tai lakiasiaintoimistoihin. Varsinaisia yksityisyrittäjiä
heistä on vain muutama. On epäselvää, kuinka moneen näistä tehtävistä
sisältyy oikeudessa esiintymistä tai
vaaditaan oikeudenkäyntiavustajan
kelpoisuutta. Kuitenkin suurelle
osalle näistä lähes 150 juristista on
kelpoisuus avustajan toimimiseen
vähintään etu, jos ei varsinainen
edellytys.
Lupalakimiesjärjestelmän vaikutukset työmarkkinoilla
Koska asianajokokeen voi suorittaa nykyään jo opiskeluaikana, kun
oikeusnotaarin tutkinto on hankittu,
voi tämä vaihtoehto olla houkutteleva, vaikka ei olisi varma, haluaako tulevaisuudessa edes työskennellä oikeussalissa. Ensimmäisen työpaikan
kanssa ei yleensä olla liian valikoivia.
2 200 euroa tuntuu opiskelijan kukkarossa jo melko suurelta summalta
erityisesti, jos joutuu matkaamaan
Pohjois-Suomesta kurssipäiville Helsinkiin.
Työnantajalle järjestelmä voi
tarkoittaa sitä, että enää ei voi vali-
kuva: istockphoto.com / SongSpeckels
ta työntekijää parhaiden joukosta,
koska potentiaalisten työntekijöiden
määrä on huomattavasti pienempi.
Vaikka varsinaisen tutkinnon kustannus olisi vielä siedettävä työnantajan
maksettavaksi, kestää kurssin suorittamisessa aikaa, jolloin työnantaja
joutuu keksimään työntekijälleen
muuta vähemmän tuottavaa työtä.
Ja kun työntekijällä on kelpoisuuden
jälkeen paremmat työmarkkinat, ei
jääminen firmaan ole itsestäänselvyys. Tutkinnon läpäisy ensimmäisellä yrittämällä ei myöskään ole selviö
ja sen reputtaminen voi aiheuttaa
varsin kiusallisia tilanteita sekä työntekijälle että työnantajalle.
Nula valvoo nuorten etuja myös
nykyjärjestelmässä
Nuoret Lakimiehet esitti aikanaan omassa lausunnossaan,
että: ”Jokaisella vastavalmistuneella
oikeustieteen maisterilla tulee olla
oikeus ryhtyä harjoittamaan ammattiaan ja esiintyä oikeudessa.”
Nula jäi Lakimiesliiton ja muutaman
muun lausunnonantajan kanssa vähemmistöön ja luvan myöntämisen
edellytykset muodostuivat nuorten
kannalta huonoiksi.
Kenen maksettavaksi lopulta
järjestelmän kustannukset tulevat,
jää nähtäväksi. Kuten myös se, miten
järjestelmä lopulta vaikuttaa alalle
pääsyn kynnykseen ja yleisesti alan
houkuttelevuuteen.
Joka tapauksessa Nula valvoo
nuorten etuja tämänkin asian suhteen myös nykyjärjestelmän piirissä.