Nuoret Lakimiehet 2/2013 - Lakimies ja perhe | Page 8

Edunvalvonta Won’t somebody please think of the young lawyers? Eero Blåfield Vuoden alusta voimaan tullut laki luvansaaneista oikeudenkäyntiavustajista (715/2011) on kerännyt paljon huomiota vastavalmistuneiden ja pian valmistuvien juristien keskuudessa. Lakia on pidetty lähes poikkeuksetta epäonnistuneena erityisesti sen takia, että se vaikeuttaa nuorten pääsyä alalle, kun oikeudenkäyntiavustajana toimimiseen ei enää riitä pelkkä oikeustieteen maisterin tutkinto. Lupa oikeudenkäyntiavustajana toimimiseen voidaan saada joko lisäkoulutuksen tai valmistumisen jälkeisen työkokemuksen kautta. Asianajajatutkinnon suorittaminen – 2200 euron oikotie onneen Nopein, helpoin ja useimmiten halvin tapa saavuttaa kelpoisuus on asianajajatutkinnon suorittaminen. Lain valmisteluvaiheessa painotettiin, että alalle pääsyä ei tule turhaan vaikeuttaa. Esimerkiksi lakia edeltäneessä oikeudenkäyntiavustajien valvontaa ja kelpoisuutta käsitelleessä työryhmämietinnössä selostettiin esityksen vaikutuksia asianajopalvelujen tarjoajille seuraavasti: ”esimerkiksi 300 euron suuruinen hakemusmaksu aiheuttaisi pienehkön kertaluonteisen kustannusrasituksen lupaa hakeville oikeudenkäyntiavustajille.” Nuoria juristeja koskevaa pohdintaa ei tähän kohtaan sisältynyt. Tällä hetkellä edullisin tapa saada kelpoisuus on suorittaa 1 500 euroa maksava asianajokoe ja maksaa tämän lisäksi 350 euron hakemusmaksu sekä 350 euron valvontamaksu. Yhteensä siis 2 200 euroa. Vaadittavan työkokemuksen sisältö kaipaa selvyyttä Toinen vaihtoehto, eli tuomioistuinharjoittelun suorittaminen tai apulaissyyttäjänä toimiminen, tulee usein vaihtoehtoiskustannuksiltaan vielä kalliimmaksi eikä auskultointipaikkoihin useinkaan päästä suoraan yliopiston penkiltä. Kelpoisuuden voi saavuttaa myös hankkimalla muuta työkokemusta valmistumisen jälkeen, kuten toimimalla vähintään vuoden ajan sellaisessa tehtävässä, joka perehdyttää oikeu- 8 denkäyntiasiamiehen ja -avustajan toimeen. Tämä muotoilu ei vastaa asianajajalta edellytettyä kokemusta, eikä oikeudenkäyntiavustajalautakunnan mukaan ole selvää, että kaikki asianajoalalta hankittu kokemus laskettaisiin mukaan vaadittavaan työkokemukseen. Lakimiesliiton tekemän sijoittumistutkimuksen mukaan nykyään yli 30 % vastavalmistuneista juristeista sijoittuu asianajoalalle joko asianajotoimistoihin tai lakiasiaintoimistoihin. Varsinaisia yksityisyrittäjiä heistä on vain muutama. On epäselvää, kuinka moneen näistä tehtävistä sisältyy oikeudessa esiintymistä tai vaaditaan oikeudenkäyntiavustajan kelpoisuutta. Kuitenkin suurelle osalle näistä lähes 150 juristista on kelpoisuus avustajan toimimiseen vähintään etu, jos ei varsinainen edellytys. Lupalakimiesjärjestelmän vaikutukset työmarkkinoilla Koska asianajokokeen voi suorittaa nykyään jo opiskeluaikana, kun oikeusnotaarin tutkinto on hankittu, voi tämä vaihtoehto olla houkutteleva, vaikka ei olisi varma, haluaako tulevaisuudessa edes työskennellä oikeussalissa. Ensimmäisen työpaikan kanssa ei yleensä olla liian valikoivia. 2 200 euroa tuntuu opiskelijan kukkarossa jo melko suurelta summalta erityisesti, jos joutuu matkaamaan Pohjois-Suomesta kurssipäiville Helsinkiin. Työnantajalle järjestelmä voi tarkoittaa sitä, että enää ei voi vali- kuva: istockphoto.com / SongSpeckels ta työntekijää parhaiden joukosta, koska potentiaalisten työntekijöiden määrä on huomattavasti pienempi. Vaikka varsinaisen tutkinnon kustannus olisi vielä siedettävä työnantajan maksettavaksi, kestää kurssin suorittamisessa aikaa, jolloin työnantaja joutuu keksimään työntekijälleen muuta vähemmän tuottavaa työtä. Ja kun työntekijällä on kelpoisuuden jälkeen paremmat työmarkkinat, ei jääminen firmaan ole itsestäänselvyys. Tutkinnon läpäisy ensimmäisellä yrittämällä ei myöskään ole selviö ja sen reputtaminen voi aiheuttaa varsin kiusallisia tilanteita sekä työntekijälle että työnantajalle. Nula valvoo nuorten etuja myös nykyjärjestelmässä Nuoret Lakimiehet esitti aikanaan omassa lausunnossaan, että: ”Jokaisella vastavalmistuneella oikeustieteen maisterilla tulee olla oikeus ryhtyä harjoittamaan ammattiaan ja esiintyä oikeudessa.” Nula jäi Lakimiesliiton ja muutaman muun lausunnonantajan kanssa vähemmistöön ja luvan myöntämisen edellytykset muodostuivat nuorten kannalta huonoiksi. Kenen maksettavaksi lopulta järjestelmän kustannukset tulevat, jää nähtäväksi. Kuten myös se, miten järjestelmä lopulta vaikuttaa alalle pääsyn kynnykseen ja yleisesti alan houkuttelevuuteen. Joka tapauksessa Nula valvoo nuorten etuja tämänkin asian suhteen myös nykyjärjestelmän piirissä.