Nuoret Lakimiehet 2/2011 - Juristina globaalissa maailmassa | Page 24

Maailmalla Kuva: Marianne Vasara-Aaltonen ¡Viva Argentina! Tutkijan elämää Etelä-Amerikassa Raija-Liisa Komulainen Miten paikallinen yliopisto poikkesi kotiyliopistostasi Helsingin yliopistosta? Vertailevan oikeushistorian profes­ sori, Pykälän inspehtori Heikki Pihla­ jamäki kertoo vuodestaan vieraileva­ na tutkijana Belgranon yliopistossa, Buenos Airesissa. Miten ja milloin päädyit Argentii­ naan? Kuinka paljon tiesit maasta ja maanosasta ennen sinne menoa? Olin jo ennen Argentiinaan lukuvuottani 1992–1993 mat­ kustanut ympäri Etelä-Amerikkaa kavereiden kanssa pidempiä aikoja. Nämä kokemukset innoittivat minut järjestämään itseni Buenos Airesiin, jossa halusin asua. Tämä onnistui siten, että otin itse yhteyttä yliopis­ toihin. Tiesin jo ennestään aika pal­ jon maasta ja maanosasta. Tulevia kollegoita yliopistolta en sen sijaan tuntenut ollenkaan, mutta heihin oli aika helppo tutustua sitten paikan päällä. Millaista työsi Belgranossa oli? Työtehtäviini vierailevana tutkijana kuuluivat pääasialli­ sesti väitöskirjani kirjoittaminen ja tutustuminen paikalliseen tutki­ jayhteisöön tutkimusinstituutissa. Instituutti kokosi yhteen kaikkien yliopistojen tutkijat ja oli hyvin vireä. 24 Belgranon yliopisto eroaa paljon Helsingin ylio­ pistosta. Belgranon yliopisto on yksityinen yliopisto eikä se siten ole kovin tutkimuso­ rientoitunut. Belgranon ylio­ pisto ei myöskään ole niin sanottu pääyliopisto, vaan pieni verrattuna valtavaan Buenos Airesin yliopistoon. Aika harvat opettajat Bel­ granon yliopistolla olivat päätoimisia, vaan suuri osa työskenteli opetuksen ohel­ la jossain muussa ammatissa, mm. asianajajina ja tuomareina. Päivisin ei paljon näkynyt porukkaa, mikä oli ihan erilaista kuin Portha­ nian vili­ ässä. Toisaalta tämä tarjosi n työrauhan kirjoittaa väitöskirjaa. Miten arki Argentiinassa järjestyi? Asuminen järjestyi helposti, sillä yliopisto huolehti asunnon hankkimisesta. Muiden käytännön asioiden hoitamiseen vaadittiin kyllä kärsivällisyyttä. Se, että osasin espanjan kieltä, auttoi varmasti sopeutumista. Ulkomailla monet by­ rokraattiset asiat ovat vaikeita hoitaa, mutta se ei ole yksin Etelä-Amerikkaa koskeva ilmiö. Toimin tuolloin Suomen Akatemian tutkimusassistenttina, mikä tarkoitti siihen aikaan sitä, että tein väitöskirjaani ja he rahoittivat toimintaani. Millaisia yhteyksiä paikallisiin tut­ kijoihin ja tutkijayhteisöihin solmit tuona Argentiinan aikana? Miten nuo kontaktit ovat säilyneet vuosien saatossa? Tutkimusinstituutissa tutus­ tumiini ihmisiin olen myöhemminkin pitänyt yhteyttä ja olen heihin jatku­ vasti yhteydessä jollain tavalla. Osaa heistä näen konferensseissa ympäri maailmaa: Espanjan kolonialistisen historian harrastus on se yhteinen tieteellinen kiinnekohta. Aiheen ympärillä toimii kansainvälinen yh­ distys, joka järjestää muun muassa konferensseja, joissa käyn. Nykyisin yhdistyksen toiminta ei ole enää rajoittunut Latinalaiseen Amerik­ kaan vaan on löytänyt tiensä myös Eurooppaan. Mikä saa sinut yhä uudelleen innos­ tumaan Etelä-Amerikasta? Harrastan kieliä j