Nuoret Lakimiehet 1/2014 - Juristikoulutuksen tulevaisuus | Page 22

Kolumni Ei kannattaisi ryhtyä juristiksi Sirpa-Leena Tässä vuodenvaihteen ympärillä ja hiihtokelejä odotellessa on ehtinyt pohdiskella yhtä ja toista. Ja tämän pohdiskelun lopputulemana ajattelin nyt jakaa kanssanne seuraavan johtopäätöksen: Juristiksi kouluttautumisessa ei oikeastaan ole mitään järkeä, noin niin kuin rationaalisesti ajatellen. Antakaapas kun kerron, miksi. Ensinnäkin valitsemalla oikeustieteellisen koulutuksen verorahoilleen saa heikosti vastinetta. Koska Suomessa korkeakoulutus ei ainakaan toistaiseksi ole opiskelijoille suoraan maksullista vaan katetaan verovaroin, parhaan hyödyn saa tietenkin sellaisesta koulutuksesta, jonka kustannukset yhteiskunnalle ovat kalleimmat. Oikeustieteen maisterin koulutus on halvimpia korkeakoulututkintoja (vuonna 2009 ainoastaan terveystieteet kiilasivat ohi), mutta valmiiden juristien keskimääräinen veroprosentti on kuitenkin suhteellisen korkea. Kaiken lisäksi työterveyshuoltojärjestelyjen ynnä muiden 22 sellaisten johdosta julkisia terveyspalvelujakin käytetään varsin vähän. Ja varsin suurella todennäköisyydellä juristin lapsetkin päätyvät johonkin yksityiseen päiväkotiin (jossa on vähintään musiikkileikkikoulu ja tarjoillaan ksylitolipastilleja ruokailujen jälkeen – toisin kuin esimerkiksi Helsingin kaupungin päiväkodeissa). Lakimies päätyy siis verojen nettomaksajaksi – Timo Soinia lainatakseni vähän niin kuin Suomi EU:ssa. Koulutuksen hinnan näkökulmasta ehdottomasti kannattaisi oikiksen sijaan opetusministeriön koulutuksen hinnasta keräämien tilastojen perusteella hakeutua jollekin lääketieteellisistä aloista (eläinlääketieteelliseen, lääketieteelliseen tai hammaslääketieteelliseen) tai sitten teatteri- ja tanssialalle taikka kulttuurialalle. Toisekseen moni on todennut valinneensa oikiksen sen takia, että ei keksinyt mitään muutakaan. Siis kysehän on siis pelkästään paremman puutteessa valitusta opinahjosta. Kuka meistä nyt haluaisi leimautua sellaiseksi tyypiksi, joka ei oikeastaan ole keksinyt, mitä elämällään haluaisi tehdä ja on sitten tyytynyt vain johonkin vaihtoehtoon? Kolmanneksi juristeista ei juurikaan pidetä. Kuinka monta elokuvaa olette nähneet, jossa lakimies on leffan hyvis? Entä kuinka monta sellaista, jossa lakimies on ahne ja muutoinkin epämiellyttävä tyyppi? On kerrassaan järjetöntä ehdoin tahdoin kouluttautua ammattiin saadakseen muun maailman vihat niskaansa. (Toim.huom. Oikeasti kyse on vain kateudesta.) Juristikoulutuksen halvan hinnan ja koulutuksen tuottamien hyvien veronmaksajien johdosta on sinänsä ymmärrettävää, että valtiovalta aina silloin tällöin suunnittelee eurot silmissä kiiluen juristien paikkamäärän lisäämistä. Vaikka lääkäreistä on aidosti pulaa, ei kalliin lääkärikoulutuksen lisääminen ole valtion budjetin näkökulmasta läheskään yhtä tuloksellista. Siksi