Nuoret Lakimiehet 1/2013 - Tuomioistuimet muutoksessa | Page 19
Kolumni
Oodi rikollisille
Sarianne Pennanen
Syy äjät, poliisit, puolustusasianajajat ja -lakimiehet, tuomioistuinja vankeinhoitolaitoksen virkamiehet,
rikosoikeuden tutkijat, lainsäätäjät,
rikostoimi ajat ynnä lukema omat
muut rikollisuuden torjumisen tai
siitä raportoinnin parissa työskentelevät. Mistä kaikki nämä ihmiset
saisivat leivän pöytäänsä ilman rikollisia? Entä miten ilman rikollisten
jatkuvas tarjoamia käytännön harjoituksia määri elisimme, minkälainen toiminta on oikein ja minkälainen
väärin ja missä raja vaikeissa tapauksissa menee? Mikä puheenaihe korvaisi rikoksilla mässäilyn, mistä television viihteelliset rikossarjat saisivat
inspiraa onsa ja miten kansalaisten
skandaalin jano tyydyte äisiin, jos
rikollisuus häviäisi yhteiskunnasta?
Edellä lueteltuihin kysymyksiin
on vaikea antaa polii ses korrek a
vastausta. Voiko kuuliaisen kansalaisen vastaus olla, e ä kehi ynyt
yhteiskunta tarvitsee rikollisuu a?
Kyllä voi! Yhteiskunta ilman rikollisuu a olisi liian hyvää ollakseen
to a. Rikollisilla, kuten muillakin luomakunnan otuksilla, on paikkansa ja
tarkoituksensa. Eihän sitä esimerkiksi
hy ystäkään
ensikohtaamisella
usein arvosta. Tarkemmin ajateltuna
valitsen sil mieluummin vertani
imemään hy ysen kuin sen linnun,
jonka ateriaksi se myöhemmin päätyy.
Rikollisen roolista saa melko
vähän ainakaan julkista kiitosta, joten
kuka si en ryhtyy rikolliseksi? Usealle
toimen valitseminen lienee viimesi-
jainen vaihtoehto. Jos rikollisuu a
arvoste aisiin enemmän, voisivat
rikollisiksi valikoitua tehtävään parhaiten sopivat henkilöt eli ne kaikista
kieroimmat ja häikäilemä ömimmät tyypit. Tällöin väl yisimme
häiritsevältä säälin tunteelta laa essamme seuraamuskannano oja ja
lukiessamme rikosuu sia. Enää ei
tarvitsisi voivotella jonkun raukan
ajautuneen pois kaidalta polulta olosuhteiden pakosta, vaan voisimme
hyvällä omallatunnolla todeta rikollisten saaneen sitä, mitä he ovat
lanneet.
Etenkin me lakimiehet voisimme oppia arvostamaan rikollisia
heidän amma kuntaamme työllistävän vaikutuksensa johdosta.
Moni meistä vie ää pääosan työajastaan rikollisten parissa. Rikollisten
kohtelu työelämässä on kuitenkin
usein perä rikollisen huonoa ja täyttäisi mennen tullen työsyrjintärikoksen tunnusmerkistön minkä tahansa
muun amma kunnan kohdalla.
Saamme olla kiitollisia, e eivät rikolliset ole niin tarkkoja lakipykälien
nouda amisesta.
Rikollisuuden tärkeä yhteiskunnallinen rooli voitaisiin tunnustaa
esimerkiksi lanseeraamalla kalenteriin kansallinen rikollisuuden
päivä, jolloin jokainen saisi tehdä
pikkurötöksiä hyvällä omallatunnolla. Lippu salkoon ja sokka ir ! Kyllä
se mukavas rikastu aisi toimistolle
hautautuneen oikeudenvalvojankin
maailmankatsomusta, kun kerran
vuodessa kaahaisi talla pohjassa
omenavarkaista toisiin hävy ömyyksiä mennessään huudellen ( etäen
toki, e ei kukaan saa tuona yhtenä
päivänä siitä loukkaantua ja rikosrekisteri pysyy puhtoisena).
kuva: istockphoto / goldi
19