“ Pienenä tyttönä, en muista uuden maan epätavallisuutta, vaan huoneen, joka on täynnä leluja ja ihania huonekaluja”, sanoo Mihraban. Hän muistelee välittävää opettajaa ja hauskuuden täyteistä aikaa, jota hän vietti muiden Irakilais-kurdilaisten lasten kanssa, jotka opiskelivat erityisellä integraatioluokalla, joka auttoi heitä sopeutumaan suomalaiseen koulutusjärjestelmään. Mihraban puhuu siitä, kuinka hän ja hänen perheensä viettivät kolme vuotta pakolaisleirillä Turkissa. Kun Mihraban oli 9-vuotias, hän ja hänen perheensä muuttivat Hämeenlinnaan muiden Irakilaisten kurdien kanssa. Näin Mihraban muistelee hyvin harkittua integraatiosuunnitelmaa n. 30-40 kurdille, jotka saivat turvapaikan Suomesta vuonna 1990. Se on onnellinen muisto, johon palata. Hän voi yhä tuntea sen ilon, jonka hän tunsi, kun hän ja hänen sisaruksensa näkivät lelut, jotka olivat heidän perhehuoneessaan Hauhon vastaanottokeskuksessa. Kaksi vapaaehtoistyöntekijää auttoi perhettä sopeutumaan jokapäiväiseen elämään Suomessa. Hän muistelee näitä päivä kiitollisena. Mihraban kuitenkin huomauttaa:
“ Nykypäivänä, kun turvapaikanhakijoita saapuu enemmän Suomeen, kaikilla ei ole samanlaista sujuvaa ja mukavaa siirtymää, josta me pääsimme nauttimaan.”
Naapuriäiti-mallin käyttäminen ja soveltaminen sekä työharjoittelu
Suomalaisessa järjestelmässä kasvaminen antoi Mihrabanille paljon arvokasta tietoa, joka on hyödyllistä maahanmuuttajaperheille Suomessa. Mihraban toteaa, että hän on luonnollisesti hyvä auttamaan muita löytämään julkiset palvelut ja etsimään ne viranomaiset, jotka vastaavat maahanmuuttajien tarpeisiin. Työskennellässään Helsingissä KYKYhankkeessa, Mihraban kuuli Naapuriäiti- hankkeesta. Hanke kiinnosti häntä, koska hän tiesi, että pääsisi auttamaan toisia maahanmuuttajanaisia ja-perheitä. Hän myös tiesi, että voisi käyttää Naapuriäiti- mallia työssään KYKY-hankkeessa ja toisin päin. Siihen aikaan Naapuriäiti-koulutus kesti kuusi kuukautta. Koulutukseen osallistuminen oli haastavaa kodin, lasten ja työn ohella, joten hän päätti lopettaa koulutusohjelman väliaikaisesti. Mirhaban ei kuitenkaan ollut yksi niistä, jotka antavat periksi tai jättävät asioita kesken. Kuukaudet kuluivat ja Mirhanba aloitti työn opinto-ohjaajana Stadin osaamiskeskuksessa, Helsingissä. Osana hänen työtään, hänelle annettin mahdollisuus osallistua lyhyempään Naapuriäiti-koulutukseen. Hän osallistui ja suoritti koko koulutuksen. Todistuksen vastaanottaminen ja kutsuminen viralliseksi Naapuriäidiksi oli ylepyden ja onnellisuuden hetki. Mihraban sanoo:“ Pääsin pohtimaan tapoja käyttää Naapuriäiti-mallia työssäni maahanmuuttajien kanssa. Autamme maahanmuuttajia kartoittamaan heille polun antamalla heille paljon informaatiota kielikursseista opiskelumahdollisuuksiin tai antamalla tiedon siitä, mihin mennä tietyn tarpeen kanssa. Tämä on erityisen tärkeää, sillä Helsingin kaupunki etsii tapoja, joilla toimia yhteistyössä tällaisten hankkeiden ja organisaatioiden kanssa.”
Hyvä oppi Naapuriäiti-koulutuksesta
Naapuriäidin elämä ei ole aina helppoa. Mihraban sanoo, että hänen sisarensa olivat usein varoittaneet häntä siitä, että hän uuvuttaa itsensä tarjoamalla niin paljon apua. Mutta Naapuriäiti- koulutuksen jälkeen hän ymmärsi, mitä he olivat tarkoittaneet.“ Ymmärsin, miten tärkeää on, että pidän huolta itsestäni tai muuten en pysty auttamaan toisia