Tokion puistoista temppeleineen.
Työni kuvaa muistiprosessia, jossa muistikuvat linkittyvät toinen toisiinsa. Toiset toimivat vankkoina siltoina uusien ja vanhojen muistojen välillä jopa läpi elämän, toiset haihtuvat ja haurastuvat, halusi niistä päästää irti tai ei. Työlläni ja sen muotokielellä vastaan muun muassa kysymykseen "Miltä muistaminen näyttää?".
Lähtiessäni pohtimaan työn muotoa tiesin melko nopeasti haluavani sen olevan jotakin suurta. Muisti on suuri käsite, joten se tarvitsi kokoansa lähentelevän alustan. Aivoissa hermosolujen muodostamien loputtomilta tuntuvien ratojen ja Kiinan taiteen historiasta kertovan dokumentin inspiroimana keksin paperirullan, 150 senttimetriä leveän ja 10 metriä pitkän paperirullan. Katsojalle esillä oleva, purjemaisesti ripustettu avattu rulla kuvaa vanhoja muistoja ja nykyisiä käsityksiä, kun taas rullalla oleva osa kaikkea tulevaa ja vielä tuntematonta.