Tekoprosessi ja itsearviointi
Laatimani suunnitelma kuulosti alussa selkeältä ja yksinkertaiselta: kevyt suuntaa antava hahmottelu ja sitten maalaamaan. Näin tapahtuikin, mutta välistä paljastui muutamia lisävaiheita.
Maalausalustani suuren koon ja työtilan rajallisuuden takia työskentely oli jaettava selkeisiin osiin, sillä rullan avaaminen kokonaan jokaisella kerralla olisi ollut melko mahdotonta. Pyrin avaamaan rullasta uutta alaa aina juuri sen verran kuin tiesin tarvitsevani, jotta ryppyyntymiseltä vältyttäisiin ja loppurulla pysyisi siistinä ja tiukkana.
Etenkin hahmottelun aikana oli hankalaa ajatella teosta kokonaisuutena, sillä haaleaa lyijykynän jälkeä ei erottanut enää puolenkaan metrin päästä, vaikka olisi pitänyt pysyä kartalla siitä, miltä jälki näyttää useiden metrienkin päästä. Pysynkö paperin keskellä? Onko jälki liian suurta tai pientä? Sopivatko elementit toisiinsa? Ratkaisin ongelman hahmottelemalla aina yhden osan, esimerkiksi lapsuuden muistot, maalaamalla sen, ja jatkamalla sitten seuraavan osan
hahmottelua, jolle ensimmäinen osa antoi suuntaa.
Miten tein?