Mielenmaisemani
Optimistinen romantikko
energiansäästövaihteella
Kirjailija riku Korhonen on oppinut nauttimaan yksinkertaisesta
elämästä ja viihtyy nykyään siellä, missä milloinkin on.
teksti TuulIA TAlVIO kuva jASKA pOIKONEN
hei riku! mitä elämääsi kuuluu tällä hetkellä?
Aikani kuluu nyt romaanin kirjoittamisessa. Olen sopinut myös
kaikenlaisia pienempiä kirjoitustöitä, mutta romaani vie pääosan
ajasta. Olen onnellinen, että saan keskittyä siihen. Olen yleensä
tähän aikaan vuodesta oudolla tavalla henkisesti rauhallinen.
Ilmeisesti pimeä käynnistää päässäni ja kehossani jonkinlaisen
energiansäästövaihteen, joka tekee kirjoitustöihin keskittymisestä
helppoa. Ei tee mieli huidella maailmalla, vaan elää vähäeleisesti
ja tyytyväisenä.
Minulla on jo nyt jostain syystä sellainen olo, että tästä vuodes
ta tulee hyvä vuosi.
kirjailijan arjessa ei tunneta virallisia työaikoja ja vapaapäiviä.
miten rentoudut työn ja arkielämän keskellä?
En erottele kovin vahvasti työtä ja vapaaaikaa. Teen tietyllä tavalla
melkein koko ajan työtä, pyöritän ideoita ja työstän tekstien aihioita.
Olen siitä omituinen ihminen, etten nykyään pitkästy oikeastaan iki
nä. Voin hyvin istua tunnin hiljaa paikoillani ja vain miettiä, seurata
ajatuksiani, ja kokea sillä tavalla rentoutuvani ja virkistyväni. Nuo
rena oli toisin. Silloin olin usein levoton ja kaipasin karkuun kaikkea
arkista. Nyt osaan viihtyä siellä, missä milloinkin olen.
mitä hyvinvointi merkitsee sinulle?
Sitä, ettei joudu tekemään liikaa vastentahtoisia asioita liian
kovassa kiireessä. Tein aiemmin kahta työtä samaan aikaan,
opetin päivät ja kirjoitin illat ja vapaapäivät. Vaikka rakastan
molempia duuneja, niiden yhdistelmä uhkasi käräyttää proppuni.
Ja hyvinvointiin kuuluu ehdottomasti myös onnellinen sosiaalinen
elämä, sellaiset ihmiset, joiden ajatusmaailmaa ymmärtää ja jotka
ymmärtävät itseä.
miten pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi?
Teen joka arkipäivä tunnin soutulaitelenkin ja kävelen toisen tunnin
Aurajoen rannalla. Olin ennen ahkera lenkkeilijä, mutta sitten on
2 Minun eloni
nistuin hajottamaan polveni niin, ettei se enää kestä juoksemista.
Se oli aika suuri menetys, mutta soutulaite on osoittautunut melkein
yhtä hyväksi kunnonkohottajaksi kuin juokseminen.
mistä saat energiaa?
Taiteesta, kirjoista, kauneudesta, musiikista, ihmisten puheista ja
ystävien seurasta.
luova työ ja kirjoittaminen vaativat inspiraatiota ja
mielikuvitusta. mistä saat inspiraatiota työllesi?
Kirjat ja muut tekstit saavat ideansa kahdesta lähteestä: toisista
kirjoista ja ympäröivästä elämästä. Luen paljon ja yritän pitää
silmäni ja muut aistini auki. Maailma on loputtoman kiinnostava
paikka, eikä meistä kukaan pohjimmiltaan tiedä, mistä tässä
elämässä on kysymys. En edes haluaisi saada suurta vastausta
siihen, mikä on elämän tarkoitus. Minun mielikuvitustani ruokkii ja
innostaa se, että olen tietämätön. Vanha klisee pitää paikkansa:
on tärkeämpi kysyä kuin saada vastauksia.
miten kuvailisit omaa, sisäistä mielenmaisemaasi?
Tunnustaudun optimistiseksi romantikoksi, joka saa ajoittain
huikeaa, ylitsevuotavaakin iloa olemassaolosta ja muista ihmisistä.
Mutta sisälläni on myös toisenlainen ääni, epäilevä ja kyyninen
osa, joka tahtoo pilkata romanttista puoltani, omia pyrintöjäni
ja koko ympäröivää maailmaa. Näiden kahden osan taistelusta
syntyy mielenmaisemani, romantikko koettaa tyynnyttää kyynikon
ja kyynikko rusikoi romantikkoa. On kiinnostavaa seurata, kumpi
kulloinkin on voitolla.
miksi valitsit koroistenniemen mielenmaisemaksesi?
Täällä näkyvät hyvin sekä Turun pitkä ikä että vuodenaikojen
dramaattiset vaihtelut. Varsinkin elokuussa pimeinä iltoina Koroisten
törmä on salaperäinen paikka, kun lämmin tuuli puhaltaa aukeilta,
joki on täysin tumma ja entisen piispanistuimen paikalle voi kuvi
tella menneen maailman henkiä kuljeskelemaan. Täällä kohtaavat
avaruus, historia ja luonto.