toimintaa. Suurimpana ongelmana koetaan kuitenkin lihasta saatava hinta. Lihatalon määräämään hintaan on vaikea vaikuttaa, sillä suuret
toimijat ilmoittavat hinnat suoraan taulukkohintoina. Lihan hinta koostuu erilaisista lisistä, jotka määräytyvät lihan rasvaisuuden ja laatuluokituksen perusteella. Näin ollen sopimusten kilpailutus ja vertailu on vaikeaa.
Ainoa ratkaisu alkutuottajan aseman parantamiseksi on yhteistyö tuottajien kesken, esimerkiksi osuuskuntien perustaminen. Yhteistyön
avulla voidaan paremmin vaikuttaa sopimusten
tekoon. Tuotteiden hinnoista on mahdollisuus
päästä keskustelemaan, kun takana on suuri
joukko ihmisiä.
Sianlihantuottajat saavat Suomessa alhaisempaa
tuottajahintaa kuin muualla Euroopassa. Kaupassa hinta on kuitenkin ulkomailta tuotua lihaa kalliimpaa. Sianlihantuotannossa sopimuskaudet ovat 1-4 vuotta tai toistaiseksi voimassa olevia. Hinnat, laatuvaatimukset ja tuotantoehdot määrää elintarviketeollisuus. Sopimukset
voidaan joutua solmimaan etukäteen tietämättä tuotteesta saatavaa hintaa. Tällaista tapahtuu
esimerkiksi joulukinkkujen myynnissä. Hinnoista
sovitaan yleensä useammaksi kuukaudeksi kerrallaan ja sopimukset ovat suullisia sekä toistaiseksi voimassa olevia.
Teollisuuden epäreiluista sopimuksista ja kauppiaiden yksipuolisista sopimusten muuttamisista on suuri riski mennä valittamaan kilpailuvirastoon omalla nimellään. Jos kilpailuvirasto alkaa
tutkia epäilyttävää toimintaa, ajautuu tämä myös
kaupan tietoon, jota kauppa ei katso hyvällä. Ilmoituksen voi toki tehdä anonyymisti, mutta kilpailuvirasto ei yleensä ala tutkimaan tällaisia tapauksia vähäisten resurssien takia.
Meijän luvalla 2013