PÄÄTOIMITTAJAN TARINAT
Kun ilmoittauduin Joannalle, että voisin auttaa tekemään Löwchen lehteä, en ollut täysin valmistautunut, että homma alkaisi heti. Siksi lehti on nyt hieman myöhässä, koska aikatauluuni ei yksinkertaisesti sopinut aloittaa heti ja niitä juttujakin piti kerätä. Ensiksikin pieni esittely itsestäni. Olen pitkänlinjan koiraharrastaja ja kasvattanut amstaffeja v-97 nimellä Masterbolt. Lapsuuden perheeseeni kuului Staffi ja samaa rotua oli myös eka oma koirani. Koska kuitenkin Amerikassa kaikki on suurempaa ja kauniimpaa, vei tämä amerikkalainen ”serkkurotu” sydämeni. Ensimmäinen Amstaffini tuli vuonna -89. Olin innokas toko ja rauniokoiraharrastaja, näyttelyissä kävin vain kasvattajan kehotuksesta. Olin mukana perustamassa amstaffi yhdistystä ja olen toiminut sen ja parin muun yhdistyksen nimissä kaikissa muissa toimissa mutta ikinä en ole ollut tekemässä lehteä. Kaikkeahan pitää kokeilla ja tässä sitä nyt sitten ollaan. Vuosien varrella olen ehtinyt kokeilla muitakin rotuja Amstaffin rinnalla, lähinnä pienempiä terrierejä. Ensimmäiseen Löwcheniin tutustuin jo hyvin varhain -90 luvun alkupuolella. Tällöin erään Amstaffi Kallen rinnalla tepasteli urhea pieni karvakoira Maikki. Maikki ja Kalle tulivat loistavasti toimeen eikä Maikki muitakaan Amstaffeja kumarrellut. Maikki oli Hynysen (nyk. Haatanen) Kirsin ensimmäinen leijona ja teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Mutta sitten elämääni astui mies joka tiukasti ilmoitti, että tuollaista ”paljaspersettä” meille ei tule ikinä! Mies oli myös harvinaisen tiukka tässä asiassa eikä taipunut vaikka tasaisin ajoin asiaa ehdottelin. Vuosien saatossa tutustuin leijoniin lisää ja kuinka osuvaa oli, että juuri Nummelan Kirsin veli halusi minulta Amstaffin. Tästähän päästiin loistavasti asioissa eteenpäin. Ovelana ihastutin myös lapseni leijoniin, sehän oli tietenkin helppoa, Kirsin EllaRiinasta puhuttiin pitkään kotona. Sitten eräänä päivänä talossamme oli enää vain yksi Amstaffi ja yksi pieni Bostoni. Kuinka sopivasti näihin aikoihin Ilpolle, kennel Royalgrowl, syntyi pentue ja täältä perheeseemme muutti Nummelan Kirsin sijoitusnarttu Rachel. Rachel on hyvin itseriittoinen ja hurmasi mieheni hetkessä. Rachel myös lunasti paikkansa laumassa nopeasti ja käyttää häikäilemättömästi edelleen hyväksi sitä, että hän on pieni ja sievä. No sittenhän siinä kävi niin, että Kirsiltä tuli musta Mortti hoitoon ja tämä hoito on nyt kestänyt reilu 2v, niin ja onhan täällä toinenkin poika hoidossa, Ella-Riinan hurmaava Zimba pentu, niin ja Rachel sai juuri kaksi ihastuttavaa rasvavilliä pentua, nekin on täällä… Eli yksinkertaistettuna Leijonat veivät meidän sydämet! Sellaisiahan ne ovat, hurmaavia pakkauksia jotka ovat kun sipsit, niitäkään ei voi ottaa vain yhtä!
4
2 • 2013