HARJOITTELU
Esimerkkinä tällaisesta tsemppauksesta Oravamäki kertoo havainneensa Keniassa muutamia
mestari-kisälli asetelmia. Huippujuoksijat ottavat hoiviinsa aloittelevia juoksijoita, josta seuraa
win-win-tilanne. Huippujuoksija saa sparraajan, ja
aloittelijalla on mahdollisuus edetä huipulle.
Rajoja ei tunneta. Lenkille hyväksytään kaiken tasoiset juoksijat. Alkuvauhti lenkeillä on ihan
kävelyä. Matkan aikana kuitenkin jyvät erottuvat
akanoista.
Juoksijoilla on vahva keskinäinen luottamus
myös harjoittelun tuloksellisuuteen. Moninkertainen MM- ja olympiamitalisti Ezekiel Kemboi kysyi suomalaiselta juoksijalta, Sanna Kullbergilta
”What is your best marathon time?” Tähän Sanna
vastasi karkeasti pyöristäen: 2.40.
Kenialainen oli vakuuttunut, että harjoittelu tuottaa tuloksen: ”Come back next year, 2.30,
then next year 2.20 and then maybe
world record.”
Kemboi luotti, että kovaa harjoittelemalla suomalainenkin voi
Ongelmia ei saa missään
juosta maailmanennätyksen.
tapauksessa lakaista
Yhteisöllistä luottamusta rakennetaan ruohonjuuritasolla, mutta
maton alle.
myös koko urheiluyhteisön voimin
toimimalla eettisesti. Myös media
osallistuu luottamuksen rakentamiseen. Ei ole yhdentekevää, millaiseen
sävyyn tavoitteista, onnistumisista ja epäonnistumisista keskustellaan ja kirjoitetaan.
Taitoluottamus pohjautuu näyttöihin
Kognitiivinen eli taitoluottamus tarkoittaa uskoa
osaamiseen, tietotaitoon ja kyvykkyyteen. Luottamus taitoihin kehittyy, kun asetetaan sopivankokoisia tavoitteita ja ne saavutetaan. Ihmiset kuuntelevat mielellään kokeneen urheilijan ja valmentajan neuvoja, ottavat vastaan suosituksia ja seuraavat ohjeita.
Kestävyysurheilijoiden valmennuksessa on sekä Kusti Kittilän että Maija Oravamäen mukaan
paljon merkitystä sillä, minkälainen valmentajan ja urheilijan meriittilista on. Jos valmentaja saa
jonkun ylittämään itsensä ja homman kulkemaan,
herättää se aina muissakin kiinnostusta valmentajan teeseistä.
Uuden valmennussuhteen alussa aiempi menestys auttaa luomaan pohjan luottamukselliselle
yhteistyölle, koska näyttöä osaamisesta on jo olemassa. Maija Oravamäki voitti elokuussa Ironman f40-naisten sarjan vaikeissa olosuhteissa
20 Hiihto 2 // 2016
Kalmarissa, Ruotsissa ja sai heti useita yhteydenottoja. Kiinnostus valmentajana kasvoi huomattavasti henkilökohtaisen menestyksen myötä.
Maijan mukaan hyvään valmennukseen tarvitaan kuitenkin paljon muitakin tekijöitä kuin henkilökohtainen menestys urheilijana. Kyky johtaa
ihmisiä, innostaa ja saada ihmiset ylittämään itsensä on tärkeää.
Kun tavoitteita ei saavuteta, on taitoluottamuksen kannalta tärkeää keskustella, miksi näin
kävi, hakea syyt ja pyrkiä korjaamaan puutteet eri
osa-alueilla. Ongelmia ei saa missään tapauksessa lakaista maton alle. Urheilijan on siksi uskallettava kertoa avoimesti tuntemuksistaan ja osaamisestaan.
Valmentajan on myös osattava lukea, onko urheilijan antama palaute tuntemuksista ja suorituksistaan rehellistä. Joskus valmennettava voi tietämättään arvioida senhetkistä virettään väärin.
Mittaaminen taitoluottamuksen
työkaluna
Taitoluottamuksen rakentamisessa auttaa suoritusten mitattavuus. Pyöräilyssä luotettavaa mittausta fysiikasta voidaan tehdä tehomittarilla, juoksussa suoritusta voi mitata suoraan kellolla, kuten
myös uinnissa ja muissa lähes vakio-olosuhteissa
kilpailtavissa lajeissa.
Maastohiihto poikkeaa sen sijaan muista kestävyyslajeista siinä, ettei täysin luotettavaa lajinomaista metodia mittaamiselle ole. Olosuhteet
vaikuttavat aina suoritukseen. Valmentajalle ja urheilijalle itselleen jää valtava määrä epävarmuustekijöitä urheilijan todellisesta vireestä.
Kansallisen tason hiihtäjä voi arvioida omaa
virettään joukolla lajisuoritusta muistuttavia testejä, tunteella, visuaalisella ilmeellä tai vertaamalla
itseään muihin hiihtäjiin. Selvää on, ettei mikään
näistä menetelmistä ole täysin luotettava, koska
hiihdon kilpailusuoritukseen vaikuttavat puhtaan
fysiikan lisäksi aina myös olosuhteet, lajitaito ja
kaluston toimivuus.
Huipputuloksia mattotesteissä saavuttanut
hiihtäjä saattaakin alisuoriutua kilpailutilanteissa johtuen heikosta lajitaidosta tai fyysisistä puutteista, jotka eivät ilmene yleisimmissä hiihtäjän
testeissä. Olosuhteiden ja kaluston toimivuuden
tuomat vaikeudet tasoittuvat pitkän kilpailukauden aikana, mutta näiden alueiden ongelmat pitäisi pystyä analysoimaan joko yksin tai valmentajan kanssa suorituksen ilmeen ja väliaikojen perusteella.