Lions Club Uusikaupunki Joululehdet Joululehti 2012 | Page 7

ilmansotaan mennessä rakennettu kolmisenkymmentä koristeellista kesähuvilarakennusta. 1920 - 30-luvuilla rakennettiin lisää ja sotien jälkeen alkoikin kesämökkien rakentamiskausi, jolloin mökkien rakentaminen ja hankkiminen oli mahdollista jo virkamiehille ja työntekijäperheillekin. Ensimmäiset kesähuvilat rakennettiin lähimpänä kaupungin keskustaa oleviin saariin, Hepokariin ja IsoonVilissaloon. ”kalusteisiin”. Puutarhoissa oli istutettuja, muotoon leikattuja pensaita ja kukkapenkkejä, hiekkakäytäviä, jotka yhdistivät huvilan, huvimajan, kaivon ja keinun. Huviloilla oli yleensä myös lipputanko. Tavallisimmin se oli huvilarakennuksen katolla. Merikapteenin huvilalla saatettiin pitää omaa laivalippua tai – viiriä salossa ennen Suomen lipun yleistymistä. Hangon saaressa oli useita vanhoja kesähuviloita. Kuvassa on näkyvillä kahden 1800-luvun lopulla rakennetun kesähuvilan puutarhaa. Rakennukset on purettu lannoitetehtaan tieltä 1960 - 90-lukujen aikana. Kuva: Uudenkaupungin museo Kauppiaiden ja kapteenien huviloilla perheen isä kulki usein töissä kesälläkin. Muu perhe ja palveluskunta vietti huvilalla vapaa-aikaansa. Naisväelle ja palveluskunnalle kesähuvilan työt olivat vielä hankalampia kuin kaupungissa. Kaikissa saarissa ei ollut juomavesikaivoja, ruuan laittaminen ja säilytys, pyykinpesut jne. vaativat suurempia ponnistuksia kuin kaupunkiasunnolla. Huviloilla oli useitakin palkollisia, keittäjiä, taloudenhoitajia, lastenhoitajia, renkejä ja venepoikia, jotka huolehtivat kaikesta huvilan talouden- ja puutarhanhoidosta. Rengin tehtäviin kuului huvilarakennuksen ja puutarhan ylläpito ja kunnostus. Kuvassa merikapteeni Otto Färdig ja renkinsä Vohdensaaren rannassa sijaitsevalla Virtaniemi – nimisellä kesähuvilalla, joka rakennettiin 1860-luvulla. Tämä huvilarakennus on säilynyt. Kuva: Uudenkaupungin museo. Ensimmäinen kaupungin omistamiin saariin rakennettu varsinainen kesähuvila oli kauppiaiden Leonard Kräki ja Olof Blom yhdessä vuosina 1863 - 64 Isoon-Vilissaloon rakennuttama kesähuvila. Huvilan pitkäaikainen omistaja oli kauppias Carl Lundström. Kuvissa on huvilapuutarhaa koristeineen. Huvilarakennus on vielä jäljellä. Lapsille kesät huviloilla oli mukavaa aikaa. Meri, veneily, uiminen, kalastus, luonnon tutkiminen oli lasten huvia. 1900-luvun alussa krokettipeliä lienee pelattu kaikilla uusikaupunkilaisilla kesähuviloilla. Kuvat: Augusta Olsson, Uudenkaupungin museo. Huvilaa ympäröi usein huolella suunniteltu puutarha, jonka hoitamisesta suurimmilla huviloilla huolehtivat kotiapulaiset. Puutarhanhoito oli kyllä sellainen harrastus, joka sopi myös porvariston elämäntyyliin. Mutkittelevat hiekkakäytävät, penkit, huvimajat, rottinkikalusteet, hopeapallot ja jopa puutarhatontut kuuluivat puutarhan Iso-Vilissalon kesähuvilalla vietetään kesäpäivää. Tämän huvilan rakennuttivat 1880-luvulla pormestari Karl Asplundin ja kauppias Georg Grönholm. Huvila on yhä jäljellä. Kuva: Uudenkaupungin museo. ppp 6