Katri Lindström on taustaltaan paitsi sosiaali-pedagogisen hevostoiminnan ohjaaja myös nuorisotyönopettaja ja yhteisöpedagogi. Hän on tuottanut yhdessä hevoslaumansa kanssa sosiaalipedagogista hevostoimintaa vuodesta 2011 lähtien.
Asiakkaina Ruskan Riemuilla on vuosien varrella ollut niin vaikeasti kehitysvammaisia kuin pot-kua vuorovaikutukseensa hakevia yritys-johtajiakin.
Sosiaalipedagoginen hevostoiminta sopiikin kaikille, sillä ainoa este on vaikea hevosallergia. Tavoitteellinen toiminta tähtää syrjäytymisen ehkäisyyn sekä sosiaalisen kasvun ja hyvin-voinnin tukemiseen. Nykyisin Katrin asiakkaina on pääosin kehitysvammaisia aikuisia, dys-faattisia nuoria miehiä sekä sosiaalisia taitoja harjoittelevia nuoria naisia.
– Se, mitä tehdään, riippuu täysin asiakkaasta ja hänen toiminnalleen asetetuista tavoitteista. Perusjuttuihin kuuluu talutettuna ratsastaminen tai kärryillä ajo, jotka tapahtuvat aina luonnon keskellä, Katri kertoo. Hevosten ja ponien kanssa tehdään myös harjoitteita maasta käsin tai selässä pötkötellen, ruokitaan eläimiä ja tehdään tallitöitä.
– Useimmat asiakassuhteet ovat kestäneet vuosia. Tällä hetkellä asiakkaita olisi enemmän kuin pystyn terveyteni takia ottamaan, Katri kertoo.
Hänen tarinassaan kuntoutuksella ja eläinavus-teisuudella onkin hyvin henkilökohtainen merkitys, sillä hän vammautui vakavasti vuonna 2013 Laukaan maneesiturmassa, murtaen sel-känsä ja jalkansa useasta kohtaa. Hänen oli hyväksyttävä oma haurautensa ja autettavana oleminen. Edessä oli pitkä taival kuntoutusta kävelemään opettelemisesta lähtien.
Sekä fyysisessä että henkisessä kuntou-tumisessa suurena apuna ovat olleet omat rakkaat hevoset. Niiden selässä Katri pääsi kokemaan paitsi liikkumisen riemun ratsastus-terapiassa, myös sen miltä tuntuu olla asiakas, kuntoutettava. Se, jolla on kiivettävänään vuori ja lähtökohtana sudenkuoppa.
Tämä on tarjonnut hänelle ihan uudenlaisen näkökulman sekä elämään että työhön. Eläin-avusteisuuden voimasta hän on kuin mallie-simerkki.
– Tätä kokonaisuutta ei voi selittää paperilla, se täytyy kokea, hän toteaa. Ja tietää mistä puhuu. Kaikesta onnettomuuden aiheuttamasta ne-gatiivisesta ja traumaattisesta on siis seurannut jotain positiivistakin, sillä Katri on kasvanut kuin huomaamattaan myös kokemusasiantuntijan rooliin kuntoutuksen suhteen. Hän tietää, mitä kuntoutuja käy läpi, ja millaisten tunnekuohujen keskeltä silloin ponnistetaan. Kun Katri sanoo nykyisin kuntoutujalle rohkaisuksi, että tietää miltä tästä tuntuu, sanat eivät ole tuulesta temmattuja - hän ihan aidosti tietää.
– Olen opetellut kohtaamaan elämän kipujen kanssa. Ja turhautumisen, kun en olekaan enää entiseni. Tiedän nyt senkin, miltä tuntuu, kun vakuutusyhtiön mielestä ei ole minkään arvoinen.
Onnettomuuden aiheuttamat pysyvät tervey-delliset haitat vaikuttavat arkeen edelleen, vuosien jälkeenkin jatkuvina kipuina ja jäykkyyksinä. Myös vakuutusyhtiön kanssa asioiden puinti on yhä kesken. Terveys-haasteiden takia Katri on pikkuhiljaa muok-kaamassa yrityksensä toimintaa; hän kou-luttautuu parhaillaan työnohjaajaksi. Tarkoitus on tarjota tulevaisuudessa enemmänkin hevos-avusteisia työnohjaus- ja työyhteisöjen kehittämispalveluja. Kaikessa kuultaa arvostus eläimiin ja se, ettei hän pidä enää mitään itsestäänselvyytenä.
– Kaikkein hienointa on se, että saan oman eläinavusteisen kuntoutusprosessini jälkeen jakaa upeiden eläinteni uskomatonta voimaa asiakkaille – riemua, hyväksyntää, onnistumista. Uskon, että elämän hankalista hetkistä selviää paremmin, kun niiden välillä on iloisia eläinavusteisia hetkiä.
Katrin tarina osoittaa sen, millainen voima piilee vuorovaikutuksessa eläinten kanssa, ja miten paljon sen avulla voidaan saada korjaavaa ja eheyttävää aikaan. Täysin kävelemättömästä itsensä taisteleminen takaisin yrittäjäksi, psyykkiseen tasapainoon ja fyysiseen työhön – sitä voisi kutsua kuntoutumiseksi isolla K:lla. Ja kaiken takana on eläinten antama voima.
5