Arki, itsenäisyys ja uusi alku
Nyt hän elää tavallista arkea. Käy töissä, maksaa vuokran, herää töihin, kulkee omalla autollaan ja viettää iltoja rauhassa omassa kodissa. ”Joskus mietin, että tämä on minun elämäni ja että tavallinen arki on suurin lahja. Olen vapaa, olen elossa ja olen kiitollinen. Ilman apua, ilman sinua, en olisi tässä.”
Hän on löytänyt rinnalleen ihmisen, jonka kanssa elämä on tasapainoista. Hän on oppinut luottamaan, puhumaan ja rakastamaan uudelleen. ”En olisi pystynyt parisuhteeseen ennen. Nyt osaan puhua, luottaa ja olla oma itseni.”
– “Tämä elämä ei ole täydellistä, mutta se on minun.”
Asiakaslähtöisyys ja kehittämisehdotukset
Kun kysyn, mikä kuntoutumisessa ja ohjauksessa oli merkityksellisintä, hän vastaa ilman epäröintiä: ”Se, että apu tuli oikeaan aikaan. Ei liian aikaisin, ei liian myöhään. Ja se, että minua kohdeltiin ihmisenä, ei asiakkaana. Ohjaus oli asiakaslähtöistä ja yksilöllistä, minun näköistäni.”
Kaikki suunnitelmat tehtiin hänen tahtiinsa ja arvostaen. Hänen mielipiteillään oli merkitystä.
“Jos voisin toivoa jotain lisää, se olisi aika. Se, että ohjaajilla olisi aikaa kohdata kunnolla. Ei kiireessä, vaan ihmisenä niin kuin sinä teit. Kaikki eivät saa sitä mahdollisuutta.”
Näiden sanojen äärellä hiljaisuus on arvokas. Se on muistutus meille kaikille: Kun ihminen kohdataan ihmisenä, oikeasti kuullen, arvostaen ja tukien, hän voi löytää tiensä takaisin omaan elämään.
"Jos voisin toivoa jotain lisää, se olisi aika. Se, että
ohjaajilla olisi aikaa kohdata kunnolla. Ei kiireessä,
vaan ihmisenä niin kuin sinä teit. Kaikki eivät saa sitä mahdollisuutta."