Noora kertoo löytäneensä vertaistuesta useita kontakteja, jotka ovat keventäneet arkea. Vanhempia ratsastustallin parkkipaikalla, jossa spontaanin keskustelun keskellä huomaa olevansa samojen asioiden äärellä.
"Vertaisuus on tuonut äitiyteen mittaa- mattoman tuen. Niitä, jotka ymmärtävät puolesta sanasta, mikä tilanne on ja mitä paraikaa on meneillään. Tunne on huumaava, kun löydät verkostoista toisen, joka on pohtinut samanlaisia hassujakin arjen asioita. Vertaisuudessa tärkeintä on yhteenkuuluvuuden tunne, mahdollisuus jakaa omia kokemuksiaan ilman kauhistelevia kysymyksiä. Täysin identtisiä tilanteita on harvoin, mutta erityislapsen vanhemmalla on usein sama tunne – huoli omasta lapsesta on niin musertava, että se nuijii kenet tahansa alleen, jos sitä ei pääse jonkun kanssa jakamaan. "
11
Noora ja Hannes aurinkoisena päivänä.
Teksti: Minna Sinervo, kuntoutuksen ohjaaja -opiskelija
Kuvat: Noora Hakala
Noora kuvailee läheisten tuen korvaamattomaksi ja että he ovat saaneet aina avun perheeltä ja ystäviltä. Joskus apu on kuitenkin helpompi ottaa vastaan vertaiselta ja se täydentää ymmär- ryksellään sen tietämättömyyden, joka puuttuu niiltä, jotka eivät erityislapsiarkea elä. Hanneksen kohdalla vertaistuen merkitystä onkin vaikeampi kuvata, sillä hän ei kehitysvammansa vuoksi hahmota erityisyyttään kovin tarkasti. Noora ajattelee, että Hannekselle vertaistuki on käydä koulua joukossa, jossa ei erotu erilaisuutensa vuoksi. Leijonaemojen kautta Noora on saanut auttaa muita vanhempia ja jakaa tietoisuutta erityslapsiperheen arjesta. Noora kannustaa vertaistuen piiriin, vaikka surulliset tarinat pelottaisivat.
– Jos jättää kuulematta surulliset asiat, on riski, ettei kuule ainuttakaan tarinaa miten hyvää ja täyttä elämää vaikeasti vammaisen lapsen perhe voi elää – kaikista haasteista huolimatta.
Vertaisen ja läheisen tuki – kaksi erilaista olkapäätä