Ilmanvaihdon toimivuus julkisissa rakennuksissa
puhuttaa kansalaisia – ja keskustelussa on
mielipiteitä joka lähtöön. Maaliskuussa 2019 saatiin
tilanteeseen viimein kaivattua selkeyttä, kun kuntien
sisäilmaverkosto julkaisi ilmanvaihdon yleisohjeen,
jonka tavoitteena on yhtenäistää ja parantaa
ilmanvaihtokäytäntöjä kouluissa, päiväkodeissa,
virastoissa ja muissa julkisissa palvelurakennuksissa eri
puolilla Suomea.
SUOMEN SUURIMPIEN kuntien sisäilma-asiantuntijat yhdis-
tivät voimansa parantaakseen sisäilman laatua sekä kehit-
tää ja vakiinnuttaa tutkimustietoon pohjautuvia toimintatapoja.
Kuntien sisäilmaverkoston ohje on suosituksellinen, eli kukin
kunta päättää omalta osaltaan sen noudattamisesta. Maa-
liskuussa julkaistiin myös Sisäilmayhdistyksen Hyvä Sisäilma
-suositus.
Sisäilmayhdistyksen toiminnanjohtaja Mervi Ahola toteaa
puoli vuotta ilmanvaihdon yleisohjeen julkaisemisen jälkeen,
että kentällä ohje on otettu varsin hyvin vastaan:
”Etenkin alan asiantuntijoilta tulleen palautteen perusteella
kyseessä on hyvä ja kaivattu ohjeistus”, Ahola kertoo.
Puntarissa valtava kiinteistömassa
Kuntien yleisohjeen valmistelua ovat ohjanneet Helsingin,
Espoon, Vantaan, Turun, Tampereen, Lahden, Oulun, Jyväsky-
län ja Kuopion kaupunkien kiinteistö- ja sisäilma-asiantuntijat.
Sen laatimiseen ja kommentointiin on osallistunut asiantunti-
joita myös Sisäilmayhdistys ry:stä, muista kunnista, tutkimuslai-
toksista, yliopistoista ja sisäilma-alan konsulttiyrityksistä.
Aholan mukaan ilmanvaihdon yleisohjeelle on kysyntää,
koska kunnat omistavat yhteensä tuhansia kiinteistöjä, joiden
ikä, käyttötarkoitus, kunto ja tekniset järjestelmät vaihtelevat
suuresti.
”Ohjeen keskeinen tavoite on, että kunkin rakennuk-
sen ilmanvaihto toimii olosuhteiden kannalta optimaalisella
tavalla”, hän linjaa.
Ohjeen noudattaminen tarkoittaa käytännössä sitä, että
ilmanvaihtojärjestelmiä ja niiden toimivuutta tulee seurata
entistä aktiivisemmin. Ilmavirrat tulee säätää siten, että paine-
ero rakennuksen sisäilman ja ulkoilman välillä on mahdolli-
simman pieni: näin ehkäistään mahdollisten epäpuhtauksien
kulkeutumista sisäilmaan. Ohjeessa kehotetaan kiinnittämään
huomiota myös siihen, että tuloilman lämpötila on kaksi astetta
sisäilman tavoitelämpötilaa matalampi, jotta tuloilma sekoittuu
tehokkaasti huoneilmaan.
Ilmanvaihto seis viikonlopuksi?
Yksi kiistelyn aihe ilmanvaihtokeskustelussa on, kannattaako
esimerkiksi koulun tai päiväkodin laittaa ilmanvaihto pois
päältä viikonlopuksi ja startata systeemit taas maanantaina.
Ahola toteaa, että silloin kun ilmanvaihtojärjestelmä toimii
oikein ja tehokkaasti, ilmanvaihtoa tarvitaan yleensä vain sil-
loin, kun rakennusta käytetään.
”Jotta epäpuhtaudet saadaan huuhdeltua sisäilmasta, suo-
situs on, että päivittäinen ilmanvaihto käynnistetään kaksi tun-
tia ennen rakennuksen käytön alkamista.” Lisäksi ilmanvaihto
tulisi pitää päällä 1–2 tuntia rakennuksen käytön jälkeen. Vii-
konlopuille ja loma-ajoille tulisi laatia jaksotusohjelma, jonka
mukaan ilmanvaihto käy esimerkiksi tunnin päivässä.
On myös tilanteita, joissa ilmanvaihdon jatkuva käyttö voi
olla tarpeen. Jos rakennuksessa on esimerkiksi kosteus- ja mik-
robivaurioita, ilmanvaihdon käyttö tulee suunnitella erityisellä
4–5 / 2019
kita 9