dunvalvonta. Lisäksi on käytössä rakennuspaikkakohtainen hyväksyntä, joka tulee aina kyseeseen, kun tuotteella ei ole CEmerkintää tai muuta hyväksyntää. Valmistuksen laadunvalvonta on usein osa vapaaehtoista sertifikaattia: näin on asian laita esimerkiksi VTT-tuotesertifikaatissa.
VTT-sertifikaatti taas on vapaaehtoinen dokumentti, jossa
esitetään testituloksiin tai laskelmiin perustuvat tuotteen/tuotejärjestelmän ominaisuudet ja tuotetta yleensä Suomessa koskevat vaatimukset. Sertifikaattia voidaan hyödyntää sellaisten
tuotteiden ja tuotejärjestelmien markkinoinnissa, joilla ei ole
harmonisoitua tuotestandardia, tai joiden käyttötapa tai ominaisuudet ovat standardista poikkeavia.
Rakentamismääräyskokoelma nokittaa CE:n
CE-merkintä ei kuitenkaan ole mikään kaikkivoipainen sinetti ja viimeinen sana – se ei esimerkiksi kerro sitä, onko tuote
Apua akuutteihin vahinkoihin ja pitkäjänteistä kunnossapitoa vuosisopimuksilla.
Suomen rakentamismääräysten mukainen vai ei. Rakennustuotteen CE-merkintä nimittäin tarkoittaa käytännössä, että merkityn tuotteen ominaisuudet on määritetty ja ilmoitettu EU:ssa
Kaikki huoltopalvelut pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla:
010 288 6500
huolto@consti.fi
sovitulla tavalla. Rakennustuoteasetus eroaa monista muista
CE-merkintään liittyvistä direktiiveistä ja asetuksista siinä, että CE-merkintä ei suoraan tarkoita sitä, että tuotetta voidaan
käyttää rakentamisessa joka maassa.
Esimerkiksi ulkoseinätiilellä voi olla CE-merkintä ja sitä voidaan käyttää rakentamiseen ilmasto-olosuhteissa, joissa ei
esiinny pakkasta. Ennen kuin samaa tiiltä voi käyttää Suomessa, on varmistuttava sen pakkasenkestävyydestä, jos sitä ei
CE-merkintätiedoissa mainita.
Tässä takana on ajatus, että rakentaminen on leimallisesti
paikallista toimintaa ja on viisasta sopia ainakin joistakin käytännöistä ja rakentamistavoista maakohtaisesti. Niinpä Suomessa rakentamismääräyskokoelma on ensisijainen vaatimuskokoelma, kun ryhdytään arvioimaan rakennustuotteen käytettävyyttä. Myös muita vaatimusluetteloita on, mutta niiden käytöstä on aina sovittava erikseen.
Rakennuttaja vastaa
Rakennuttaja on viime kädessä aina vastuussa siitä, mitä tuotteita ja ratkaisuja hänen rakennuksessaan käytetään. Hänen
on myös osoitettava rakennusvalvontaviranomaiselle, että tuote tai ratkaisu täyttää kansalliset rakentamiseen liittyvät määräykset.
Käytännössä vaatimustenmukaisuuden varmistaa rakentajan/rakennuttajan edustajana esimerkiksi arkkitehti, suunnittelija tai joissakin tapauksissa urakoitsija. Asetetut vaatimukset
riippuvat rakennuskohteesta: Suomessa rakentamismääräyskokoelman eri osat asettavat vaatimuksia yleisellä ja toiminnallisella tasolla. Jotta vaatimukset täyttyisivät, asettaa suunnittelija
eri tuotteille suunnittelun kuluessa lisävaatimuksia.
CE-merkittyjä rakennustuotteita voi siis käyttää tuotteen ohjeissa ja rakennuskohteen eritasoisissa suunnitelmissa esitetyllä
tavalla vasta sen jälkeen, kun on varmistettu että tuote täyttää
CE-MERKINTÄ
PÄHKINÄNKUORESSA
CE-MERKINTÄ ON eurooppalainen vaatimusten-
mukaisuusmerkintä. Se kertoo, että tuotteen ilmoitetut ominaisuudet ovat sitä koskevan harmonisoidun
tuotestandardin (hEN) tai eurooppalaisen teknisen
hyväksynnän (ETA) mukaisia. Lisäksi se kertoo, että valmistaja on tehnyt ja tarvittaessa myös teettänyt
standardin tai ETA-hyväksyntäohjeen määrittelemät
muut toimenpiteet koskien tyyppitestejä, sisäistä laadunvalvontaa, ilmoitetun laitoksen tehtäviä ja valmistajan vaatimuksenmukaisuusvakuutusta.
CE-merkintä mahdollistaa rakennustuotteen vapaan liikkumisen Euroopan talousalueen markkinoilla. Merkintä on tällä hetkellä pakollinen lähes
kaikissa EU:n jäsenmaissa. Heinäkuun 1. päivänä 2013 voimaan tulevan rakennustuoteasetuksen
myötä merkintä muuttuu pakolliseksi kaikissa jäsenmaissa.
sille asetut kansalliset vaatimukset.
4 / 2013
kita 19