KOLUMNI
Jari Syrjälä Toimitusjohtaja LVI-Tekniset Urakoitsijat LVI-TU ry
PUHEENJOHTAJA ON VASTUUSSA TALOYHTIÖN RAPISTUMISESTA
NÄIHIN AIKOIHIN yhtiökokouksissa suostutellaan hallitus seuraavalle vuodelle. Sananmukaisesti suostutellaan, sillä vastuunpakoilijat ovat jättäneet kokouksen väliin, ja paikalla olevista eläkeläisistä ja yhden asian ihmisistä yritetään saada edes jonkinlainen yhtiöjärjestyksen minimimäärän täyttävä kokoonpano. Niinpä hallituksen kokouksissa keskustellaan eläkkeiden riittämättömyydestä ja yhtä asukasta häiritsevästä naapurin television katsomisesta. Kunnes seuraavana vuonna valitaan kokonaan uusi hallitus, ja eläkkeiden lisäksi keskustellaan B 12: n parvekegrillaamisesta.
Oma asunto on valtaosalle suomalaisia merkittävin omaisuuserä. Kuitenkaan osakkaat eivät halua tai osaa toimia todellisen asiakasomistajan ja oman omaisuutensa isännän tavoin. Hallitukseen lähdetään pakon edessä ja sieltä pois mahdollisimman pian. Pitkäjänteinen, kulloisestakin hallituskokoonpanosta riippumaton toiminta puuttuu. Kunnossapitotarveselvityksen pohjalta rakennusten tila tiedetään suunnilleen, mutta osakkaiden tahtotilaa ei. Ja kun sitä ei tiedetä, samasta asiasta voidaan peräkkäisinä vuosina tehdä päinvastaiset päätökset.
Kukaan ei halua maksaa asumisestaan enempää kuin on pakko. Tästä syystä taloyhtiöiden ylläpitokulttuuri on löperöä. Isännöitsijä ja hallitus ovat hyviä, kun pitävät hoitovastikkeen alhaisena. Niinpä vain se, mikä menee rikki, korjataan. Toisin on vaikkapa auton kanssa: sitä puunataan ja tuunataan, tehdään määräaikaishuollot säntillisesti ja pienimmänkin epämääräisen kilkatuksen kuuluessa auto viedään kiireesti huoltoon.
Rapistunut taloyhtiö on seuraus siitä, että ylläpito on laiminlyöty pitkän ajan. Jos huolto- ja kunnossapitotoimenpiteitä ei ole tehty ajallaan, jo iänkin perusteella odotettavat korjaukset tulevat omistajille etuajassa yllätyksinä. Kun niihin ei ole varauduttu, ne jätetään tekemättä. Näin syntyvä korjausvelka on tietoinen valinta.
Pellervon taloustutkimuksen raportin mukaan tekemättä jätettyjen kaikkein välttämättömien korjausten arvo on noin 15 miljardia euroa 25 vuoden ajalta. Asuntokannan vuotuinen korjaustarve vuosina 2016 – 2025 on keskimäärin 3,5 miljardia euroa, eikä tilanne siitä eteenpäinkään merkittävästi muutu. Korjaustarve kohdistuu erityisesti 1960 – 1980-lukujen kerrostalojen vesi- ja viemärijärjestelmiin sekä julkisivuihin ja parvekkeisiin.
Taloyhtiön johtaminen on tahto- ja taitolaji. Puheenjohtajan on osattava ja uskallettava sovittaa eri elämäntilanteissa olevien, erilaiset taustat omaavien ja eri tavoin reagoivien ihmisten tarpeet miellyttäväksi asumiskokemukseksi ja elämän kalleimman hankinnan arvon säilyttämiseksi. Hallituksen puheenjohtaja, joka ei uskalla käyttää asemaansa sen vuoksi, että pelkää napinaa tai ristiriitoja, on väärässä roolissa.
Kukaan tuskin haluaa jäädä taloyhtiön historiaan puheenjohtajana, jonka aikana yhtiö päästettiin rapistumaan tai toiminnan seurauksena jouduttiin jopa purkamaan. Joissain tilanteissa suurilla korjauksilla ja kustannuksilla estetään vielä suurempia kustannuksia.
Runsaan 80 000: n asunto-osakeyhtiön hallitukset ja niiden puheenjohtajat ovat paljon vartijoina. n
40 kita 3 / 2017