KOLUMNI
Timo A . Järvinen asianajaja , Properta Asianajotoimisto Oy Kiinteistöalan ammattilaiset AKHA ry : n hallituksen jäsen
RIITOJEN SOVITTELUSTA
SUOMESSA ON noin 90 000 asuntoyhtiötä . Suomalaiskansallinen malli järjestää asuminen yhtiömuodossa on ainutlaatuinen menestystarina . Sitä voidaan pitää myös kestävänä esimerkkinä lähidemokratian toimivuudesta .
Toimivuudestaan huolimatta asuntoyhtiöissä on monenlaista eripuraa , joka sinänsä on välttämätön osa inhimillistä vuorovaikutusta . Konfliktit haittaavat kuitenkin normaaleja asuntoyhtiön hallinnon prosesseja varsinkin , kun niillä on taipumus sekä kasvaa tarpeettomiin mittoihin , mutta myös hakea itselleen juridinen kaapu . Ja tällöin tarvitaan konfliktin hallintaa , jossa on kyse toisaalta kansalaistaidosta , toisaalta ammattimaisesta toiminnasta .
Konfliktinratkaisun perusmuotoina voidaan tunnistaa neuvottelu , sovittelu , ulkopuolisen suorittamaa arviointia ja viime kädessä oikeudenkäynti yleisessä tuomioistuimessa tai välimiesoikeudessa . Niin sanottu vaihtoehtoinen riidanratkaisu ( ADR , alternative dispute resolution ) on länsimaissa lisääntynyt viime vuosikymmeninä ja Suomessa sen suosio on lisääntynyt erityisesti kymmenen viime vuoden aikana , kun laki tuomioistuinsovittelusta tuli voimaan .
Vaihtoehtoisen riidanratkaisumenettelyn kasvava suosio voidaan selittää erityisesti perinteisten tuomioistuinten kasvavalla tapausmäärällä ja siitä seuranneella käsittelyaikojen merkittävällä venymisellä . Lisäksi on ymmärretty se , että ADRmenettelystä aiheutuu vähemmän kustannuksia kuin riitelemisestä ns . pitkän kaavan mukaan . Myös luottamuksellisuuden suosiminen on merkittävä tekijä ja merkittävissä riidoissa myös osapuolten halu hallita paremmin sen henkilön tai henkilöiden valintaa , jotka auttavat osapuolia ratkaisemaan kiistansa .
Sovittelussa Suomessa on pääosin vallalla ns . facilitatiivinen sovittelu . Se pohjautuu ajatukselle , että sovittelijan tulee keskittyä parantamaan osapuolten välistä kommunikaatiota sekä auttaa osapuolia havaitsemaan todelliset intressinsä ja tarpeensa . Tällaisessa sovittelussa kyse on avustetusta neuvotteluprosessista , jossa sovittelija ei puutu itse asiaan tai ohjaa asian lopputulosta sisällöllisesti . Sovittelun pioneeri laamanni Antti Heikinheimo muistuttaakin , että tässä menettelyssä sovittelijan tulee olla kova asioiden suhteen , mutta pehmeä ihmisille . Sovittelijan tulee puolueettomasti johtaa prosessia , jossa lopputulos tuotetaan , mutta jättää sisällölliset ratkaisut osapuolille .
Sovitteluprosessissa voidaan tunnistaa aloituspuheenvuorojen jälkeen vaihe , jossa selvitetään asiaa , hankitaan tietoa ja tunnustellaan sekä omia , että vastapuolen ajatuksia . Sen jälkeen seuraa neuvotteluvaihe , jossa sovittelija käy kahdenvälisiä – ja luottamuksellisia – keskusteluja osapuolten kanssa . Niissä sovittelija pyrkii saamaan käsityksen , kuinka lähellä osapuolten ajatukset ovat sen osalta , että mikä voisi olla rationaalisin lopputulos ilman oikeudenkäyntiä . Neuvotteluvaiheen jälkeen on päätösvaihe , joka joko päättyy sovintosopimukseen tai sovittelijan / osapuolten ilmoitukseen , että sovittelua ei kannata jatkaa .
Kolme tärkeää seikkaa on sovittelussa otettava huomioon : vapaaehtoisuus , täydellinen luottamuksellisuus sovittelussa keskustellusta ja se , että sovitteluun on hyvä tulla lehmänhermoilla varustettuna . Sovittelu ei ole sprinttilaji .
Monilla on sovittelusta virheellinen mielikuva , että sovittelija keskustelun jälkeen esittää ratkaisun asiassa . Sovittelijan tulee tätä ehdottomasti välttää , eikä sovittelusta saa synnyttää mielikuvaa ” köyhän miehen välimiesoikeutena ”. Itse asiassa sovittelijan voi katsoa epäonnistuneen tehtävässään , jos hän joutuu tekemään sovintoesityksen . Suomessa tuomioistuinsovittelun ohella Suomen Asianajajaliiton sovittelijaksi kouluttamat kokeneet asianajajat tarjoavat sovittelupalvelua . n
50 kita 2 / 2022