Taustaa Urakoitsija on tehnyt urakkasopimuksen tilaajana olevan asunto-osakeyhtiön kanssa vuonna 2010 . Urakkaan on kuulunut 72 asuntoa käsittävän kerrostalon käyttövesiputkien uusiminen . Osapuolten välisen urakkasopimuksen mukaan urakkaan sovelletaan rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja (” YSE ”). YSE 29 §: n mukaan urakoitsijan takuuajan pituus on kaksi vuotta , ellei urakkasopimuksessa ole muuta määrätty . YSE 30 §: n on määrätty urakoitsijan takuuajan jälkeisestä vastuusta , joka edellyttää muun muassa törkeää laiminlyöntiä ja tällöin vastuu kestää kymmenen vuotta kohteen vastaanotosta tai siitä hetkestä , kun kohde on otettu käyttöön . Takuuajan jälkeisen vastuun lisäkriteerinä on , ettei virhettä ole voitu havaita vastaanottotarkastuksessa eikä takuuaikana .
Urakka on suoritettu valmiiksi ja vastaanotettu vuonna 2011 ja YSE 29 §: n mukainen kahden vuoden takuuaika on päättynyt vuonna 2013 . Rakennuksen asunnossa A 24 kylpyhuoneessa on havaittu maaliskuussa 2017 vesivuoto allaskaapin sisällä olleen käyttövesiputken liitoksessa . Huoneiston A 24 lisäksi myös muita rakennuksen huoneistoja ja rakenteita on vahingoittunut veden valuttua käyttövesiputken tiivistämättä jääneen läpiviennin kautta seinän sisälle hormirakenteisiin .
Käräjäoikeus on katsonut , että urakoitsijan suoritus on ollut virheellinen . Virhe on ollut syy-yhteydessä vesivuotoon ja sen aiheuttamiin vaurioihin ja vahinkoihin . Käräjäoikeus on arvioinut virheen aiheutuneen urakoitsijan törkeästä laiminlyönnistä sekä velvoittanut urakoitsijan suorittamaan tilaajalle vahingonkorvausta aiheutuneesta vahingosta . Hovioikeus ei ole muuttanut käräjäoikeuden tuomion lopputulosta .
Korkeimmassa oikeudessa on arvioitavana se , onko virhe , jonka urakoitsija on tehnyt käyttövesiputkien läpivientien tiivistämisessä , aiheutunut sen törkeästä laiminlyönnistä . Asiassa on ollut riidatonta , ettei virheitä ole voitu havaita vastaanottotarkastuksessa tai takuuaikana .
Korkeimman oikeuden arvio Korkein oikeus on todennut , ettei YSE : ssä ole lähemmin määritelty , mitä laiminlyönnin törkeydellä tarkoitetaan . Se on viitannut siihen , että YSE 30 § vastaa yleisiä sopimusoikeudellisia periaatteita , jonka mukaan sopimuksen osapuoli ei vapaudu sopimuksen perusteella vastuusta korvata sellainen vahinko , jonka se on aiheuttanut tahallisesti tai törkeällä laiminlyönnillä . Tällöin törkeänä huolimattomuutena voidaan pitää ainakin tietoista piittaamattomuutta vahingon välttämiseksi tarpeellisista huolellisuusvaatimuksista . Lähtökohtaisesti huolimattomuutta voidaan sopimussuhteessa pitää törkeänä , kun osapuoli on ilmeisesti ja olennaisessa määrin poikennut häneltä vaadittavasta huolellisuudesta .
Korkein oikeus toteaa , että myös arvioitaessa urakoitsijan laiminlyönnin törkeyttä , yhdeksi lähtökohdaksi voidaan ottaa urakoitsijan urakkasopimuksen mukainen suoritusvelvollisuus sekä se , kuinka paljon urakoitsijan virheellinen menettely on poikennut asianmukaisesta urakkasuorituksesta .
Arvioinnissa on otettava huomioon urakoitsijaa velvoittava lainsäädäntö ja muut määräykset , urakoitsijan työsuoritusta koskevat sopimusmääräykset sekä hyvä rakennustapa . Lisäksi korkeimman oikeuden mukaan merkitystä on tällöin osaltaan sillä huolellisuuden tasolla , jota urakkasuorituksessa voidaan siihen liittyvä vahinkoriski eli vahingon todennäköisyys ja seurauksen vakavuus huomioon ottaen edellyttää . Erityistä ammattitaitoa vaativan urakan suorittajalta voidaan perustellusti edellyttää tavanomaista suurempaa huolellisuutta . Lisäksi laiminlyönnin törkeyden arvioinnissa merkitystä voidaan antaa myös esimerkiksi urakoitsijan virheiden lukumäärälle ja mahdolliselle toistuvuudelle . Viime kädessä kysymys on tapauskohtaisesta kokonaisarvioinnista .
Korkeimman oikeuden johtopäätökset Korkein oikeus on lähtenyt määrittämään johtopäätöksiä urakoitsijan suoritusta määrittävistä lähteistä . Korkein oikeus on todennut urakoitsijan laiminlyöneen määräyksiä , urakkasopimusta , LVI- työselostusta ja hyvää rakennustapaa . Virheellinen suoritus on aiheuttanut vesivahingot rakennuksessa . Korkein oikeus on korostanut vielä erikseen , että tiivistäminen on ollut olennainen osa käyttövesiputkien uusimista koskevassa suorituksessa .
Korkein oikeus on kytkenyt urakoitsijan sopimusrikkomuksen lisäksi siihen , että virhe on toistunut useissa huoneistossa ( virheellinen 52 huoneistossa , tiivistystä ei voitu tarkistaa 18 huoneiston osalta ja tiivistys oli kunnossa vain kahdessa huoneistossa ). Nämä seikat ovat johtaneet siihen , että korkein oikeus on lausunut ” suoritus on selvästi poikennut siitä , mitä ammattitaitoiselta ja huolellisesti toimivalta urakoitsijalta voidaan edellyttää ”. Lisäksi korkein oikeus on todennut virheellisen urakkasuorituksen aiheuttaman vahingon vaaran olevan ilmeinen .
Näiden seikkojen perusteella korkein oikeus on tullut kokonaisarviossaan siihen tulokseen , että kyse on ollut törkeästä laiminlyönnistä ja urakoitsija on vastuussa virheistä ja vahingoista takuuajan jälkeenkin .
Lopuksi Korkeimman oikeuden ratkaisu ei ollut yllättävä , koska oikeastaan käsillä ovat olleet sellaiset törkeän laiminlyönnin elementit , joiden perusteella lopputulokseen on ollut helppo päätyä . Vaikka ratkaisu ei ole tuonut esille aikaisemman hovioikeuskäytännön ja kirjallisuuden valossa varsinaisesti uutta , on ollut tärkeää saada ylimmältä tuomioistuimelta törkeän laiminlyönnin arvioinnille selventävä ratkaisu .
Huomioitavaa on se , että korkeimman oikeuden ratkaisu on perustunut esillä olevien seikkojen perusteella tehtyyn kokonaisarvioon ja kun tiedämme , että rakennusriitojen virhetapaukset ovat hyvin yksittäistapauksellisia , on selvää , että törkeän laiminlyönnin arviointi voi useissa tapauksissa olla jatkossakin vaikeaa . n
1 / 2025 kita 41