10
21.11.2013 |
MeNToroiNTi tarjoaa
valmentajalle henkireiän
valmennuspäällikkö Janne Saavalaisen mielestä avoimuus on tärkeintä
valmentajien välisessä vuoropuhelussa
Tapparassa viime kaudella
aloitettu valmentajien men
torointi on tuottanut hyviä
kokemuksia, ja sitä jatketaan
sekä kehitetään edelleen.
Päävalmentaja Jukka Rautakorpea lukuun ottamatta jokaisella päätoimisella
valmentajalla on jonkin juniorijoukkueen vastuuvalmennettava työparinaan.
Valmentajat voivat vierailla
joukkueittensa harjoituksissa ja otteluissa, mutta tavata
milloin tahansa muulloinkin ja keskustella kaikesta
mieleen tulevasta.
Elokuussa valmennuspäällikkönä aloittanut Janne Saavalainen pitää mentorointia erittäin tärkeänä
osana paitsi koko seuran toimintalinjaa, myös yksittäisten valmentajien työskentelyä ja kehittymistä.
- Itselleni viime kauden
mentorointi A-nuorten valmentajana D99:n kanssa
merkitsi suorastaan henkireikää, joka tarjosi mahdollisuuden tuulettaa ajatuksia
jokapäiväisen työni ulkopuolella. Tosin A:n jäävuorot
menivät usein ristiin mentoroitavan joukkueen kanssa.
- Muistan hyvin myös
sen, kun Jukka Koivu toimi
mentorinani Turussa. Sain
häneltä valtavasti uusia työkaluja ja apua niin hyvinä
kuin heikkoinakin hetkinä,
Saavalainen kertoo.
Hän painottaa, että mentoroinnissa valmentajien keskinäisen vuoropuhelun avoimuus on ensiarvoisen tärkeää.
Se tarkoittaa myös sitä, että
kummankin osapuolen on
tilanteen mukaan kestettävä
myös rakentavaa kritiikkiä.
- Kumpikaan ei saa ottaa
nokkiinsa, jos toinen kysäisee,
että ”ootko muuten huomannut tuollaista asiaa”. Tosiasia
on että kun ulkopuolisena katselet joukkueen toimintaa voi
hyvinkin huomata uusia asioita joita joukkueen oma valmentaja ei niinkään huomaa.
- Totta kai mentorointiinkin pätee se, että positiivisella palautteella on valtava
voima. Sitä kannattaa aina
harrastaa pikkuasioistakin.
Saavalainen luonnehtii
hyvää mentorointisuhdetta keinoksi tasata varsinkin
vastuuvalmentajien tuntemia paineita. Vaikka mahdollisiin ongelmakohtiin ei
silmänräpäyksessä keksittäisikään ratkaisua, niitä ei tarvitse pähkäillä yksinään.
Vaikka mentoritapaamiset
pyritäänkin sopimaan hyvissä ajoin etukäteen, mikään
ei estä valmentajia pirauttamaan parilleen vaikka vain
yhden kysymyksen vuoksi.
Valmennuspäällikkö Janne Saavalainen (takana) seuraa, mitä
valmentaja Juuso Hahlin ?äppitaulu neuvoo B1:n pojille.
jia koskevaksi, Saavalainen
jatkaa.
Luistelu on akatemialaisten painopistealueena juuri
nyt. Myös C99:n ja D00:n
tehojäille osallistuvat pelaajat saavat lisää lajiharjoittelua Jääkiekkoliiton kartoitustapahtumien yhteydessä.
Lisäksi urheilupainotteisia
kouluja käyvät -96 – 00 syntyneet harjoittelevat kerrasta kolmeen kertaan viikossa
aamujäillä.
hokkaammin. Pitäisi saada
vanhat kunnon pihapelit
sekä omatoimiset luisteluja laukomisharjoitukset takaisin lasten vapaa-aikaan,
Saavalainen miettii.
- Saatte valmentajamentoroinnista eniten hyötyä irti, kun suhtaudutte
siihen avoimin mielin, valmennuspäällikkö Janne Saavalainen vinkkaa.
- Myös valmennuspäällikölle saa soittaa koska tahansa, jos asia koskee jääkiekkoilua, Saavalainen vinkkaa.
Peli, luonne luistelu
Valmennuspäällikkö Saavalainen haluaa perusasiat kuntoon tapparalaisten pikkujunnujenkin valmennuksessa.
Jääkiekkoilijan pelaajapolun tärkeimmät kiintopisteet
ovat luistelu, peli ja luonne.
Kukaan jääkiekkoilijaksi haluava ei voi oikaista yhdenkään niiden kohdalla ilman,
että ennemmin tai myöhemmin tulee seinä eteen.
- Kaikkia näitä elementtejä
pitää opettaa ja vaatia jo lapsikiekkoiluvaiheessa. Valmentajan tulee puuttua pelillisiin
asioihin aivan pikkujunnuillakin, jos hän huomaa, että
joitakin asioita tehdään selvästi väärin, palautetta pitää antaa niin onnistumisista kuin epäonnistumisistakin.
Palautetta ei tule koskaan liikaa, Saavalainen sanoo.
Luistelun merkitys jääkiekkoilussa on korostunut koko ajan, mutta myös
luonnetta vaaditaan kamp-
pailupelissä menestymiseen.
Kaikki ominaisuudet kehittyvät kuitenkin eri pelaajilla
hyvinkin erilaisella aikataululla, mitä valmentajat eivät
Saavalaisen mielestä ole aina
täysin ymmärtäneet.
- Ehkä suomalainen mehenki on juurtunut kiekkovalmennukseemme liiankin
syvälle, ja tasaisista pelaajista
saadaankin kasaan ihan hyviä
joukkueita. Yksilöllisestä kehittämisestä on ollut paljon
puhetta Suomen Jääkiekkoliitossakin, mutta ne valmentajat, jotka ovat uskaltaneet sitä
toteuttaa, ovat yleensä myös
menestyneet joukkueillaan.
- Onhan ihan selvä tosiasia, että jos valmentaja ottaa pelaajan huomioon jokapäiväisessä toiminnassaan
ja esimerkiksi palaveeraa tämän kanssa henkilökohtaisesti, pelaaja motivoituu.
Kyse on ihan samasta ilmiöstä kuin työpaikoillakin.
Välittäminen ja sen näyttäminen on pelaajille tärkeää.
- Yksilöiden huomioon
ottaminen edesauttaa myös
pelaajien omatoimista harjoittelua, jota pitäisi pystyä myymään entistä te-
Valmentajien oltava täysillä
mukana
Lapsikiekkoiluvaiheessa tavaksi otettu omatoiminen
harjoittelu jää helposti tavaksi nuorisokiekkoiluvaiheessakin, josta on ajallisesti kovin
lyhyt matka ammattikiekkoilua kohden valmistavaan
pelaajapolun vaiheeseen.
- Pyrimme siihen, että
tapparalainen kiekkoilija on
koko pelaajapolkunsa ajan
innostunut, urheilullinen
ja osaa luistella sekä pelata.
- Valmentajien puolestaan
pitää ottaa heidän kehittämisensä tosissaan, sillä lapset aistivat nopeasti, jolleivät
koutsit heittäydy tehtäväänsä täydellä sydämellä, Saavalainen muistuttaa.
Tapparan juniorijoukkueiden valmentajatilanne on
Saavalaisen mukaan tällä
kaudella hyvä. Riveihin on
saatu jälleen uusia kasvoja,
joista osa on entisiä pelaajia.
- Osaamista löytyy, ja
nuorimpiin ikäluokkiin
myös määrää, jota tarvitaankin, koska suurimmissa ikäluokissa on tällä hetkellä yli
70 junioria
kehittyminen koostuu
pikkuasioiden parantamisesta
Valmennuspäällikkö Saavalainen on varsin luottavainen Tapparan menestykseen valtakunnallisiin
sarjoihin osallistuvissa juniori-ikäluokissa
- Jo viime kausi oli meille hyvä, sillä kaikki joukkueemme pääsivät play o?in.
Nyt tietysti toivomme, että
kaikki ottavat harppauksen
eteenpäin, sillä kaikissa ikäluokissa on todella hyviä pelaajia.
Jotkut maajoukkuetason
nuorista ovat niin hyviä, että
pelaavat selvästi itseään vanhempiensa joukkueissa, kuten C-ikäinen Patrik Laine
jopa A-nuorissa. Pelaajarotaatiota pyöritetään A:ssa,
B:ssä ja C:ssä sekä sarjatilanteita että ennen kaikkea
pelaajien kehittämistä ajatellen.
C98 pääsi SM-karsinnan
jatkosarjaan, josta se tavoittelee paikkaa kymmenen joukkueen SM-sarjassa. Sekä B- että A-nuorissa
on useita maajoukkuetason nuorukaisia, joten kaiken mennessä kohdalleen
Tampereella nähdään ainakin jonkin ikäluokan mitali- tai ainakin playo?-pelejä
ensi keväänä.
- Myös 00- ja 99-ikäluokista löytyy useita ehdokkaita Huippu-Pohjola- ja Pohjola-leireille, joilta
seulotaan poikia maajoukkuerinkeihin. Nollanollissa ja nollaykkösissä meillä
on useita joukkueita, ja yhteistyö Lempäälän Kisan ja
muiden yhteistyöseurojen
kanssa mahdollistaa kaikille sopivantasoisia ja omaa
kehittymistä palvelevia pelejä, Saavalainen kertoo.
- A-nuorista D00:aan
ulottuva Tappara-akatemian toiminta elää ja muuttuu
koko ajan. Siihen osallistuvien pelaajien määrää pitää
supistaa jonkin verran seuran terävimpiä kärkipelaa-
Tavoitteena Suomen
ykkösseuran asema
- Pidemmän aikavälin tavoitteenamme on, että jonain päivänä Tappara olisi
koko Suomen paras junioriseura. Siinä on edessä kovasti työtä, mutta se on meistä
itsestämme kiinni ja mahdollista, kunhan kaikki
teemme työmme mahdollisimman hyvin, Saavalainen
rohkaisee
Saavalainen haluaa myös,
että tapparalainen valmentaja pitää jalkansa tiukasti jään
pinnalla, onpa vyöllä millaisia meriittejä tahansa.
- Jos joku valmentaja ajattelee tietävänsä tästä lajista
kaiken, eikä hänen tarvitse
edes kuunnella muita, hän
on varmasti väärässä!
Pelaajan oikeaan luonteeseen kuuluu tarvittaessa
kyseenalaistaminen ja jopa
oman etunsa valvominen,
jos hän tuntee kokeneensa
vääryyttä. Sen sijaan korvansa ummistaminen valmentajien neuvoilta ja kritiikiltä
johtaa yleensä kehittymisen
pysähtymiseen erittäin lupaavista aineksista huolimattakin.
Entä mikä on vanhempien tehtävä pelaajapolun varrella asioita seuratessaan?
- Siihen pätee edelleen
kolmen koon kohta: Kustanna, Kuljeta ja Kannusta.
Vanhemmat eivät valmenna,
vaan seura hoitaa sen, Saavalainen vastaa.
Vaikka Saavalainen ei toimikaan tällä kaudella yhdenkään joukkueen vastuuvalmentajana, hänet löytää
edelleen hyvin usein jäältä.
- Teen haalarihommia
niin paljon kuin mahdollista, koska siten pystyn parhaiten auttamaan Tapparaa
ja sen pelaajia ja valmentajia ja pysyn kartalla parhaiten mitä seurassa tapahtuu!