Keskustelu filosofi , valtiotieteen tohtori Maija-Riitta Ollilan kanssa avaa mielenkiintoisia näkymiä suomalaiseen työelämään – ja siihen , mihin se mahtaa olla menossa 2020-luvulla .
” Nyt ollaan tilanteessa , jossa ei oikeastaan koskaan voi vain pysähtyä ikään kuin keräämään voimia . Digitalisaatio vain kiihdyttää tätä virtaa , jonka vietävänä me olemme .”
Ollila ei silti suostu ” ylimytologisoimaan ” aikaamme : kuormitusta ja painetta töissä on varmasti ollut aina ja ihmiset reagoivat kovaan prässiin eri tavalla , kukin omien ominaisuuksiensa mukaan .
” Se , mikä nykypäivän työelämässä on varmasti totta , on suuri työmäärä . Kiire sen sijaan on ihmisen päässä ”, hän huomauttaa .
Viisaus ei asu älypuhelimessa Etiikkaan erikoistuneena filosofina Ollila vetää herkästi keskusteluun mukaan ajattelun All-Star-ketjulaisia Sokrateesta alkaen . ” Sokrateen neuvo tämän päivän työelämään on : pidä huolta omasta sielusta .”
Ollilan mukaan mystikot kautta aikojen ovat keskittyneet nimenomaan etsimään mielenrauhaa ja antaneet virran mennä . Mutta mitä tehdä , kun ” virta ” tunkee vapaa-ajalle ja koteihin äly-etuliitteellä varustettujen laitteiden avulla jatkuvasti ?
Ollilan neuvo on oppia priorisoimaan : ” Kannattaa ensinnäkin keskittyä tekemään yksi asia kerrallaan . Toisekseen , ihmisen pitäisi pyrkiä kehittämään omia henkisiä ominaisuuksiaan , koska henkiset valmiutemme ovat valtavan keskeisessä roolissa nykypäivän työelämässä .”
Työelämä on monikko Ollila huomauttaa , että siinä missä ihmisten ominaisuudet ovat erilaisia , ei työelämäkään ole yhdestä graniittijärkäleestä veistetty monoliitti – eikä itse asiassa ole koskaan ollutkaan .
” Meillä on jo pitkään ollut rinnakkain erilaisia ’ työelämiä ’ – ja jatkossa tämä kehitys tulee moninaistumaan vielä lisää ”, hän toteaa . Onkin selvää , että metroa siivoavan , kieltä puhumattoman maahanmuuttajan ” työelämä ” eroaa merkittävästi ison IT-firman huippuasiantuntijasta , joka on saavuttanut erilaisten visiopapereiden hehkuttaman riippumattomuuden ajasta ja paikasta jo vuosia sitten .
” Kokemukset eivät ole yhteismitallisia , mikä on hyvä pitää mielessä .”
Tekoäly haastaa etiikan Viime aikoina Ollila on pohtinut paljon sitä , miten tekoäly vaikuttaa , no , lähes kaikkeen kuviteltavissa olevaan . Kun filosofi fundeeraa , siitä syntyy usein kirja – niin tässäkin tapauksessa . Tekoälyn etiikkaa ( Otava ) ilmestyi viime vuonna . Ollilan mukaan tekoäly ja koneoppiminen ovat siirtyneet teknologiakeskustelun johtotähdeksi niin vastaansanomattomasti , että aihepiiriä oli hyvä pöyhäistä myös etiikan näkökulmasta .
Kirjassaan Ollila tosin toteaa , että tekoälyä sanan varsinaisessa merkityksessä ei ole olemassakaan – oikeampi termi on vielä pitkään koneoppiminen . Elinkeinoelämän kannalta keskeinen kysymys kuuluu , miten bisnes saadaan järjestymään tekoälyn ympärille järkevällä tavalla ? – Ollila huomauttaa , että tekoäly voi vapauttaa ihmiset tekemään jotain mielekkäämpää ja vivahteikkaampaa , kun kaikki mahdollinen automatisoidaan koneoppimisen voimin . Mutta ellei tässä onnistuta , on olemassa hyvin todellinen vaara , että kokonaiset yhteisöt ” jauhautuvat ” tekoälyn ja automatisaation alle .
14 HR viesti 5 / 2020