Ammattitaito on työntekijän ainoa varma valttikortti nykypäivän työmarkkinoilla. Työelämän kehittyessä ja globalisoituessa jatkuvasti, työntekijän on enemmän kuin vain pieni pakko päivittää osaamistaan. Tutkimusten mukaan yksilön työssä oppimiseen vaikuttavat henkilökohtainen halu oppia, organisaation tarjoamat edellytykset ja mahdollisuudet oppimiselle. Vastaavasti organisaatiolle on elintärkeää tiedostaa, että oppiminen on sen paras kilpailuetu ja kestävin tae jatkuvuudesta.
Osaamisen kehittämiselle on asetettu tämän päivän työelämässä kovia haasteita – itse asiassa rima on niin korkealla, että perinteiset henkilöstökoulutuksen menetelmät eivät tahdo enää riittää. Henkilöstökoulutuksia on kritisoitu mm. siitä, että ne ovat liian irrallaan työmaailmasta ja sen arkisesta puurtamisesta, vaikka koulutuksen tehtävänä olisi päinvastoin antaa valmiuksia työhön. Vaikka aiheet sinänsä olisivatkin mielenkiintoisia ja jollain tasolla hyödyllisiä, opetusten siirtäminen työelämään on usein mahdotonta.
Valitettavan usein koulutukset ovat – yhä edelleen – sitä perinteistä opettajakeskeistä luennointia, vaikka opetusmaailman trendit painottavat oppijakeskeisyyttä ja ryhmissä opiskelua. On kuitenkin selvää, että jatkuvasti kehittyvässä yhteiskunnassa sekä yksilöiden että organisaatioiden on löydettävä uusia, joustavia tapoja kehittää ja helpottaa oppimista. Tätä kautta voidaan nostaa yksilöiden työmarkkina-arvoa ja puskea tuottavuutta ylöspäin.
KUVA: STOCKSNAP. IO
Pintaa syvemmälle Työterveyslaitoksen mukaan organisaatioissa oppiminen ymmärretään usein valmiiden työtapojen tai käytäntöjen omaksumisena. Nykyinen työelämä kiivaine muutoksineen vaatii kuitenkin syvempää näkemystä oppimisesta: omaksumisen ohella se on käytäntöjen muuttamista ja luomista.
Työterveyslaitoksen tutkija Satu Pakarinen katsoo, että liiketoiminnan globalisoituminen ja kehittynyt viestintäteknologia on nostanut erityisesti verkko-opetuksen määrää – ja tämä kehityskulku jatkuu edelleen. Toistaiseksi tutkimustieto globaalin työn ja oppimisympäristön luonteesta sekä niiden kuormitus- ja hyvinvointivaikutuksista on kuitenkin varsin puutteellista eikä niiden vaikutuksia kognitiiviseen suoriutumiseen tunneta erityisen hyvin.
” Haasteita riittää, sillä verkko-opetus on usein epätarkasti tilastoitu ja johtopäätöksiä on vaikea vetää”, toteaa Pakarinen.
Verkko vetää Koulutuksen siirtyminen verkkoon on silti selviö.
” Aikuisten täydennyskoulutus ja ylläpitävä koulutus on jo paljolti verkossa”, Pakarinen toteaa. Kaikilla toimialoilla ei tietenkään ole syntynyt mitään erityistä ryntäystä verkkoon, sillä esimerkiksi siivooja tai puuseppä voi oppia vain rajallisesti tietokoneen äärellä istuessa.
” Tietotyön tekijöille verkko-oppiminen on yleensä luonteva tapa.”
42 HR viesti 5 / 2016