TYÖELÄMÄ MUUTOKSESSA
TEKSTI: TIMO JARMAS ASIANAJAJA, VARATUOMARI, OSAKAS EVERSHEDS ASIANAJOTOIMISTO OY
Timo Jarmas on erikoistunut työoikeuteen ja riitojen ratkaisuun. Hän toimii Eversheds Asianajotoimiston työoikeusryhmän vetäjänä. Timolla on pitkä kokemus työ- ja virkamiesoikeudellisista prosesseista yleisissä tuomioistuimissa ja hallinto-oikeuksissa. Hänen asiantuntemuksensa kattaa yritystoiminnan uudelleenjärjestelyihin, yhteistoimintamenettelyyn, johtaja- ja työsopimuksiin sekä työehtosopimusten soveltamiseen ja vaihtamiseen liittyvät kysymykset. Hän neuvoo kotimaisia ja kansainvälisiä asiakkaita vaativissa työoikeudellisissa kysymyksissä. Timo pitää koulutuksia, luentoja ja seminaariesityksiä työoikeudesta ja hän kuuluu Edilex Pron asiantuntijaryhmään.
Työelämä ja sen muutokset ovat jatkuvasti esillä. Keskusteluja kuunnellessa ja artikkeleita lukiessa nousee mieleen ajatus, onko muutos todella tapahtumassa tässä ja nyt, vai onko kysymys kuitenkin jo pitkän ajan kuluessa tapahtuneesta kehityksestä, joka on nyt tullut tiettyyn pisteeseen. Kysymys on varmasti molemmista. Hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen toimet kilpailukykysopimuksen ja muiden työllisyyteen liittyvien hankkeiden kanssa ovat osaltaan pitäneet huolen siitä, että työelämä muutoksineen on toistuvasti otsikoissa. Vuoden mittaan tälläkin palstalla on käsitelty useita työelämään liittyviä mullistuksia.
Miten työelämä on sitten muuttunut tai muuttuu – juridisesti arvioiden? Työelämän keskeinen elementti – työsuhde – on ollut jonkinlaisen muutoksen kohteena. Aiemmin epätyypilliseksi kutsutut työsuhteet eli perinteisestä pysyvästä ja kokoaikaisesta palkkatyösuhteesta poikkeavat työvoiman käytön muodot ovat yleisesti käytössä. Osa työvoimasta on osa-aikaisia, määräaikaisia ja vuokratyöntekijöitä. Myös itsensä työllistäminen yleistyy. Hyväksytyksi tullessaan hallituksen esitys työsopimuslain muuttamisesta lisäisi oletettavasti pitkäaikaistyöttömien palkkaamista määräaikaisiin työsuhteisiin, sillä jatkossa pitkäaikaistyöttömän voisi palkata enintään vuoden määräaikaiseen työsuhteeseen ilman erityisten perusteltujen syiden olemassaoloa. Epätyypillisten työsuhteiden merkitys tuskin siis tulee tulevaisuudessa ainakaan pienentymään. Ennuste voidaan esittää toisenlaisenakin, koska määräaikaiset työsopimukset ja niiden käyttämisen laillisuus ovat työntekijäpuolen toimesta edelleen ja jatkuvasti riitojen kohteena. Toisaalta työntekijäjärjestöt ovat esittäneet myös osa-aikaisten työsopimusten käytön rajoittamista etenkin ns. nollasopimusten osalta. Tilastot osoittavat myös, että vuokratyöntekijöiden osuus palkansaajista on edelleen vähäinen.
Epätyypillisten työsuhteiden lisäksi erilaisia työn teettämisen muotoja syntyy jatkuvasti lisää työnteon tapojen uudistuessa muun muassa digitalisaation seurauksena. Joukkoistaminen on hyvä esimerkki uudesta työnteon muodosta, jonka ei ole katsottu olevan työsuhdetyötä eikä välttämättä yrittäjyyttäkään perinteisessä mielessä. Joukkoistetun työn tekijät tekevät sähköisen verkon kautta jaettavia kertaluonteisia tehtäviä tai projekteja työn teettäjälle olematta työsuhteessa. Joukkoistamisen avulla isotkin kokonaisuudet voidaan jakaa tehtäväksi pieniin osiin ympäri maailman. Juridisesti ajatellen konstruktio – työsuhde vai yrittäjyys – ei ole meillä mikään uusi asia. Näihin uusiinkin työnteon muotoihin pätee oppi, jonka mukaan työtä tehdään työsuhteessa tai yrittäjänä eikä mitään välimuotoa ole.
Työnteon muotojen uudistuessa ja tietotyön lisääntyessä myös työntekopaikat monipuolistuvat. Yhä useammin työtä voidaan tehdä mobiilisti kiinteän työpaikan ulkopuolella lähes mistä tahansa. Etätyö ja liikkuva työ ovat enenevissä määrin mahdollisia. Samaan aikaan digitalisaatio on laajentanut työnteon ja sen valvonnan mahdollisuuksia. Työtä voidaan yhä useammin tehdä ajasta ja paikasta riippumatta mutta kuitenkin työnantajan valvonnan alaisena. Aika näyttää, laajentaako tämä työaikalain soveltamisalaa niin, että myös kiinteän työpaikan ulkopuolella tehtävä työ voitaisiin yleisemmin lukea työajaksi. Juridisesti ajatellen etätyö ja liikkuva työ tulevat, ainakin jossain määrin, säännellyksi historiallisessa työaikalaissamme, mutta työn tekemisen valvonnan mahdollisuudet eivät ole siinä mukana. Työaikalain muutostarpeet ovat nyt työryhmän selvitettävänä, joten päivitys lainsäädäntöön on odotettavissa.
Valmistelussa on myös lukuisia muita työelämään vaikuttavia lainsäädäntömuutoksia. Tekniikka kehittynee kuitenkin vielä lainsäädäntöä nopeammin ja nähtäväksi jää, miten esimerkiksi robotisaatio tulee mullistamaan työelämää ja sen sääntelyä tulevaisuudessa. n
5 / 2016 HR viesti 35