tään tunnistamaan aiempi osaaminen heikosta kielitaidosta huolimatta.” Näin esimerkiksi kokkikoulutuksessa oleva viedään keittiöön ja katsotaan, mihin tämä pystyy saatuaan kuvalliset ohjeet ja nipun porkkanoita.
”Käytännön kokeilla on mahdollista päästä osaamisesta
perille esimerkiksi juuri keittiöalalla tai vaikkapa kone- ja metallialalla.”
Nikkanen tietää, että myös yrityksissä tapahtuvassa perehdytyksessä voidaan käyttää luovia keinoja, jos oppi meinaa
tyssätä kielimuuriin. Esimerkiksi hotellien siivoojia voidaan perehdyttää kuvakorteilla, joissa käydään läpi mitkä pinnat pitää siivota missäkin järjestyksessä, millä aineilla ja välineillä jne.
”Myös videolta voidaan näyttää haluttu suoritus.”
Resursseja – ja lisää luovia ratkaisuja – kaivattaisiin silti lisää, koska kohderyhmä on usein moniongelmainen, pulmina
vaikkapa asunnottomuus ja kielitaidon puute, eikä maahanmuuttajilla ole välttämättä uutena maassa asuvana tukiverkostoa. ”Sen rakentamista on meidän tuettava”, toteaa Nikkanen.
”Esimerkiksi Omniassa yhden opiskelijan opiskelijahinta on sama, oli sitten kyseessä maahanmuuttaja tai ei. Tässä
on selvä epäsuhta, koska jo yksin kieli- ja kulttuurierojen takia
maahanmuuttajiin tulisi panostaa paljon enemmän, mikäli todella halutaan auttaa heidän työllistymistään ja integroitumistaan suomalaiseen yhteiskuntaan.”
4/2013
HR viesti 37