Kiireinen yhteiskuntamme on luonut markkinat ajanhallin-
Kiire ei vaikuta haitallisesti pelkästään oppimiseen vaan
nan guruille. Kiirettä yritetään karsinoida ja poistaa hallitse-
myös työn laatuun. Jos asiantuntijan työtunnit on vedetty kovin
malla tehokkaammin käytössä olevaa aikaa. Leppänen ei tä-
tiukalle, asiakkaan tarpeen syvälliselle miettimiselle ei jää riittä-
hän kuitenkaan usko. Hänen mielestään aika on ja pysyy ai-
västi aikaa. Räätälöityjen ratkaisujen sijaan syntyy tusinatuottei-
nakin jossain määrin hallitsemattomana resurssina.
ta. Leppäsen mielestä olemme kuitenkin niin kiireen pauloissa,
”Ajankäyttöoppaissa on perustavanlaatuinen virhe. Ne sopivat vain sellaiseen työhön, jossa vuorovaikutuksella ei ole
minkäänlaista roolia. Kuka tällaista työtä enää tekee? Kun toi-
että yksittäisen ihmisen on vaikea puuttua asiaan. Kärsimättömyyttä ja nopeatempoisuutta pidetään jopa hyveenä.
Leppäsen mukaan täyteen ahdettu kalenteri aiheuttaa hel-
mitaan muiden ihmisten kanssa, työpäiviä ei voida suunnitel-
posti kiireen kertautumisen. Kun liikkumavara on karsittu pois,
la täydellisesti. Keskeytyksiä tulee aina. Tavoitteiden yhtenäis-
työssä tapahtuvat pienetkin muutokset, kuten sairaslomat tai uu-
tämisellä tiimityön ja -oppimisen keinoin voidaan tosin paran-
den ohjelman käyttöönotto, siirtävät kiirettä eteenpäin. Työstä
taa ajanhallintaa.”
tulee jatkuvaa tulipalojen sammuttamista. Leppäsen tutkimustulokset osoittavat, että jatkuvat keskeytykset ovat oppimiselle kaikista pahimpia. Kiireessäkin voi kuitenkin oppia, jos käytössä
”Ajankäyttöoppaissa on
perustavanlaatuinen virhe. Ne
sopivat vain sellaiseen työhön,
jossa vuorovaikutuksella ei ole
on edes pieniä rauhallisia, keskittymisen mahdollistavia hetkiä.
”Jos työssä kohtaa jatkuvasti ylikuormaa, ihmisten hyvinvointi alkaa kärsiä niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Pahimmillaan
kiire heijastuu työkykyyn ja työidentiteett Z[