Kauppatieteen tohtori Marja Leppänen ei tuomitse kiirettä
ilmiönä, sillä sopiva kiire vireyttää ja aktivoi ihmistä tehokkaaseen toimintaan. Ongelmana on kuitenkin negatiivinen, hallitsematon kiire, jota työyhteisöissä on nykyään aivan liikaa. Se
heikentää työn laatua ja työhyvinvointia sekä jarruttaa oppimista.
Leppästä työn, kiireen ja oppimisen välinen yhteys
kiinnosti niin paljon, että hän päätti tehdä aiheesta
väitöstutkimuksensa. Leppänen halusi löytää ne mekanismit ja tavat, joiden kautta kiire on yhteydessä työssä oppimiseen.
”Kiire murentaa
työporukan
yhteisöllisyyttä sekä
uskallusta heittäytyä
oppimisen
edellyttämään
epävarmuuteen.”
Leppänen päätti lähestyä tutkimusongelmaa laadullisen tutkimuksen voimin, sillä hän
halusi ymmärtää syvällisesti, mistä kiireen ja oppimisen keskinäisessä vuorovaikutuksessa oikein oli
kyse. Haastattelututkimukseen Leppänen valitsi kolme
ammattiryhmää, jotta hän pystyi tarkastelemaan asiaa
mahdollisimman monipuolisesti.
Henkilöstöjohtamisen asiantuntijat olivat tottuneet pohtimaan organisaation oppimiseen liittyviä asioita, joten tämä
ryhmä oli luontevaa valita mukaan. Leppänen otti mukaan
myös työssään kovaa aikapainetta kokevia julkisen sektorin
hammashoidon ammattilaisia sekä kaupan alalla toimivia kiireisiä johtajia.
”Alun perin minun oli tarkoitus ottaa yhdeksi tutkimusryhmäksi telakkateollisuudessa työskenteleviä henkilöitä. Heil-
risuhteessakin, myös työssä, kolmas
lä oli kuitenkin niin kiire, etteivät he ennättäneet tutkimukseen
pyörä ikään kuin ’leijuu’ kaikessa mukana
osallistua.”
ja hiertää alinomaa arjen sujuvuutta. Leppäsen mukaan suurin osa oppimisestakin tapahtuu arjessa, normaalien työpäi-
Ajanhallinnan harha
vien lomassa. Tai sen pitäisi tapahtua, jos sille annetaan riittä-
Leppänen vertaa työn ja työntekijän suhdetta rassaavaa kiiret-
västi aikaa.
tä parisuhdetta koettelevaan kolmanteen pyörään. Kuten pa22 HR viesti 4/2013
Kun Leppänen tarkasteli työssä oppimiselle ja kiireelle omi-