VIESTI
TOIMITUKSELTA
SOKRATES KULMAHUONEESSA
Ensimmäinen coach oli Sokrates. Kreikkalainen filosofi törmäytti ideoita, oivallutti
oppilaitaan. Hänen mukaansa se, joka tietää, mikä on tarpeellista ja pystyy sen
tekemään, osaa johtaa niin taloa kuin valtiotakin. Asioiden ytimeen mennään
vuoropuhelulla, jossa tittelit ja turhat luulot riisutaan. Mutta mistä tietää, että nykypäivän
coachilla on tarjota muutakin kuin löysää läppää ja konsulttijargonia?
Englantilaisen Institute of Leadership and Management (ILM) viimevuotinen coaching-tutkimus tuo
kaivattua tietoa epäileville tuomaille (ja vähän muillekin). Tutkimukseen osallistui 250 suurissa
organisaatioissa työskentelevää päätöksentekijää, joiden alaa ovat oppimiseen ja kehitykseen
liittyvät kysymykset. Näiden HR-osaajien mukaan coaching hyödyttää yksilöä (96 %) ja lisäksi myös
organisaatiota (95 %).
80 prosenttia näistä yrityksistä kertoi käyttäneensä/käyttävänsä coachingia kehitystyökaluna – ja
yhdeksän prosenttia toi julki aikeensa ottaa coachingin käyttöön ennemmin tai myöhemmin. Tutkimus
myös paljasti, että mitä suurempi talo oli kyseessä, sitä todennäköisemmin se jo hyödynsi coachingia.
ILM sai selville, että yleensä coaching-oppia annettiin keskijohdolle tai ylimmälle johdolle. Tällä
hetkellä 52 % haastatelluista organisaatioista antaa koko henkilökunnalle mahdollisuuden osallistua
coachingiin.
Oman talon viisaita miehiä ja naisia hyödynnetään coachin toimessa, mutta johtoryhmää sparraa
yleensä organisaation ulkopuolinen konsultti. Tutkimuksessa kuitenkin huomioitiin sekin seikka, että
siinä missä oman kouluttajan taidot ja tiedot tiedettiin ja niihin luotettiin, sopivan ulkopuolisen coachin
löytäminen saattoi olla hankalampaa – tai ainakin aikaa vievää.
Toisaalta harva on coach syntyessään ja oman talon gurutkin tarvitsevat koulutusta ennen kuin heitä
sopii mallailla valmentajan kenkiin. Tutkimuksessa havaittiin, että yritykset ovat valmiit myös panostamaan
tähän puoleen: 66 % organisaatioista tarjoaa erilaisia kehitysvaihtoehtoja talon sisäisille coacheille.
Monessa yrityksessä silti jätetään valmentajat pärjäämään pitkälti omillaan. Joka kolmas yritys ilmoitti
kyselyssä, että talon sisäiset coachit eivät saa minkäänlaista koulutuksellista tukea.
Monelle ILM:n tutkimuksen kiinnostavinta antia ovat pohdinnat coachingin vaikuttavuuden
mittaamisesta. Tällä saralla tekemistä vielä riittää: suurin osa organisaatioista (93 %) ilmoittaa
mittaavansa coachingin tuloksia, mutta mittarit ovat summittaisia. 70 % luottaa etupäässä sisäisiin
arviointijärjestelmiin ja 40 % 360°-arviointeihin, eikä sen suurempaa selvitystä tehdä. Erillinen ja
omakohtainen coachingin arviointi suoritetaan 40 % yrityksistä.
Ja vielä se Sokrates. Hänen kuuluisin oppilaansa oli Platon, joka analysoi kiinnostavasti coachinsa
metodia. Platonin mukaan prosessiin kuuluu, että opettaja joskus ottaa esille asioita, jotka tuntuvat
itsestään selviltä. Näin ei tehdä oppilaan kiusaamiseksi, vaan sen varmistamiseksi, että keskustelu etenee
johdonmukaisesti. Platon nimittäin huomioi aivan oikein, että dialektisessa mallissa on alati vaarana, että
keskustelijat tottuvat ennakolta arvaamaan toistensa ajatukset ja vievät toisiltaan sanat suusta. Tällainen
piirileikki ei johda mihinkään.
Täällä kotimaassa Ria Parppei on tutkinut väitöskirjassaan coachingin hedelmiä. Yksi silmiinpistävä
asia hänen tutkimuksessaan oli se, että valmennettavat usein valittivat coachin tekemien kysymysten
vaikeutta.
Sokrates vaikenee. Ja hymyilee.
SAMI J. ANTEROINEN
6 HR viesti 4/2012