”Coaching-prosessilla on
aina valmennettavan itsensä
asettama tavoite, jonka
saavuttamiselle asetetaan
todennettava mittari. Jos
mittari täyttyy, coachingista
voidaan katsoa olleen hyötyä
yksilötasolla. ”
”Tästä seuraa yleensä lähinnä kaksi ongelmaa: tavoite ei
olekaan tavoite vaan oire – ja toisekseen mittari on liian epämääräinen.”
Parppei tarjoaa suoritustason esimerkin tilanteesta, jossa
tavoite onkin oire: valmennettava kärsii ajankäytön ongelmista
ja haluaa coachingissa ottaa kalenterinsa haltuun. Coachin tuella voidaan sitten paneutua ajankäytön hallinnan nikseihin ja
saada asia näennäisesti kuntoon.
”Ajankäytön ongelmat ovat kuitenkin yleensä oire suuremmista probleemeista, kuten haasteista tavoitteellisessa työskentelyotteessa tai vaikkapa omaan toimenkuvaan liittyvistä epäselvyyksistä. Näin ollen tavoitteen tulisi olla syvemmällä tasol-
”Coachingin vaikuttavuus on
mitattavissa – ja jonkinlainen arvio
prosessin päätyttyä tulee aina
myös tehdä.”
la, jolloin oirekin tulisi siinä samalla hoidettua.”
Mittarin epämääräisyys on vastaavanlainen kompastuskivi. Parppei heittää esimerkin, jossa valmennettavan tavoitteena on parantaa oman tiiminsä tiedonkulkua. Miten mitataan?
Parantaako tiedonkulkua se, että Erkki saa nyt kahden tiedotteen sijasta viisi, vai se että Liisa viiden tiedotteen sijasta vain
kolme? Miten mitataan että sekä Erkki että Liisa saavat oman
toimenkuvansa mukaisesti riittävän määrän oikeanlaista tietoa?
4/2012
HR viesti 45