VIESTI TOIMITUKSELTA
ETÄTYÖN ERIKOISJOUKOT
Viimeisen puolen vuoden aikana etätyö on hypännyt marginaalista vahvasti
valtavirtaan ympäri Eurooppaa. Työ- ja elinolosuhteiden säätiö Eurofound julkaisi
keväällä tutkimuksen siitä, miten hyvin konttorilta on siirrytty kotikonttorille eri maissa.
Eurofoundin ’Living, working and COVID-19’ -tutkimuksen ykkössijalle hyppäsi
Suomi, jossa peräti 59% työntekijöistä oli siirtynyt tekemään etätyötä ilman sen
suurempaa kitkaa. Kotikonttorin kutsu oli kuultu hyvin myös esimerkiksi Beneluxmaissa
ja Tanskassa (yli 50% siirtynyt etätyöhön). Peränpitäjinä toimivat Kroatia,
Kreikka ja Romania (alle 30%).
Tilastokeskuksen arvion mukaan miljoona suomalaista on tehnyt duunia kotoa
käsin jo monta kuukautta. Tämä on vaatinut tietenkin toimivaa IT-infraa: kun
tietoliikenneyhteydet rullaa ja digitaaliset työkalut avittavat työtä eteenpäin, aika
moni meistä on löytänyt itsestään todellisen etätyön erikoisosaajan. Teams-taiturin
viittaa on syytä kantaa ylpeänä.
Teknologia on kuitenkin vasta puoli voittoa. Etätyön hanskaamiseen tarvitaan
myös vaikeammin määriteltävää ”henkistä infraa”, jossa punnitaan työntekijän
itseohjautuvuus ja -johtajuus moneen kertaan. Tämä pakon edessä suoritettu
massiivinen ihmiskoe on ollut monelle vanhan koulukunnan työnantajalle pahin
mahdollinen painajainen: miten työmuurahaisia nyt valvotaan, kun porukka on
hajonnut ties minne?
Monessa työpaikassa on varmasti yllätytty siitä, miten hyvin muutos on
sujunut. Suomalainen työntekijä on vastuullinen ja omatoiminen, eikä hevillä
ryhdy sahaamaan omaa oksaansa. Kaikkien merkkien mukaan työntekijöiden ja
työnantajien välinen luottamus on koronakriisin aikana noussut piirin tai pari.
Eurofoundin tutkimus myös paljastaa, että mitä enemmän työntekijöitä siirtyi
etätöihin, sitä vähemmän maassa raportoitiin työajan vähentyneen koronaviruksen
seurauksena. Ympäri Euroopan työtuntien määrän raportoitiin laskeneen. Pohjolassa
taas siirryttiin vikkelästi etätöihin ja pidettiin tuntimääristä kiinni: niin Ruotsi, Suomi
kuin Tanskakin pitivät työajan ennallaan noin puolessa ilmoitetuista tapauksista.
Tähän tutkimustulokseen varmasti vaikuttaa myös työn luonne: duuneista yhä
suurempi osa on ”uuden ajan tietotyötä”, joka on luonteeltaan usein yksinäistä ja
vaativaa puurtamista läppärin ääressä. Tällöin on suhteellisen sama, naputellaanko
konetta pääkonttorilla, kotona tai kahvilassa. Niin kauan kuin tulokset ovat hyviä,
ei fiksu esimies puutu siihen, missä työntekijä fyysisesti sijaitsee. Tulokset voi tehdä
sisään vaikka laiturin nokasta.
Suomella on myös hihassa, ei ässä, vaan kuningatar: korkea-asteen koulutuksen
suorittaneiden naispalkansaajien osuus on meillä suurempi kuin missään
muussa EU-maassa. Näin kotikonttorien etulinjassa on siskoja ja veljiä hyvin
heterogeenisesti.
Nyt kun valmistaudutaan syksyyn ja ennakoidaan viruksen toista aaltoa, ei vielä
varsinaisesti ole syytä juhlapuheisiin ja ylenmääräiseen keskinäiseen kehuun. Mutta
jos jossain vaiheessa päästään kumoamaan maljoja, maljapuheessa voisi mainita
sanaparin vapaus ja vastuu. Suomalaiset etätyön erikoisjoukot ovat osoittaneet alan
gurujen visiot todeksi: työ 2020-luvulla on todella ajasta ja paikasta riippumatonta
ja moderni Teams-taistelija ei hyydy, vaikka vastaan tulisi mitä.
Kunhan vain muistetaan laittaa ne mikrofonit päälle palaverin aluksi (video olisi
kiva myös).
Lukeaksesi sähköisen
HR viestin, klikkaa itsesi
osoitteeseen:
www.hrviesti.fi
Verkkomedian
lukeminen ei vaadi
erillisiä tunnuksia ja on
täysin maksutonta.
PETRI CHARPENTIER
8 HR viesti 3–4/2020