KUVA: JESSE TERHO
nitaan. Mutta puhumme harvemmin siitä, kuinka pelottavan helppoa merkityksellisyys on tuhota. Rakentaminen on vaikeaa, vaikkei mahdotonta, mutta tuhoaminen onnistuu puolivahingossa.
Tutkijat Bailey ja Madden ovat tunnistaneet seitsemän tapaa, joilla merkityksellisyys tuhotaan. He ovat nimenneet ne seitsemäksi kuolemansynniksi: myrkyllisillä ihmissuhteilla, ihmisten mielipiteiden ja näkemysten ohittamisella, epäoikeudenmukaisuuden kokemuksella, hyödyttömillä tai turhiksi koetuilla tehtävillä, mielipiteiden vähättelyllä, sekä turhille riskeille altistamisella ja arvoristiriidoilla.
Jos jokin näistä kuulostaa tutulta, et ole yksin. Valitettavasti. Ja rehellisyyden nimissä: meistä myös jokainen on itse syyllistynyt näihin kuolemansynteihin. Siksi merkityksellisyyden pohjan rakentaminen ei ole pelkästään rakenteiden tai johtamisen asia, vaan se on yhteinen vastuu.
Kaiken ei tarvitse olla merkityksellistä, mutta monen asian tulisi olla mielekästä.
Älä poista kaikkea stressiä Mitä enemmän koemme työmme merkitykselliseksi, sitä enemmän se meitä myös kuormittaa. Miksi? Koska välitämme.
Kun sydän on mukana, stressi seuraa usein perässä. Se kertoo siitä, että yritämme, välillä ehkä liikaakin. Tutkimusten mukaan ne, jotka eivät koe stressiä, eivät usein koe työtään myöskään kovin tärkeäksi. Kun jokin on meille yhdentekevää, emme koe siitä painetta emmekä sen suuremmin intoakaan.
Siksi HR: n ei kannata pyrkiä poistamaan kaikkea stressiä( se on muuten mahdotonta), vaan auttaa ymmärtämään, mistä stressi pohjimmiltaan kumpuaa. Onko se seurausta aidosta innostuksesta vai yöunet menettävästä ahdistuksesta? Syntyykö se jostain, joka oikeasti merkitsee?
Onko kaiken pakko olla merkityksellistä? Työn merkityksestä on tullut vähän kuin työelämän Graalin malja. Meiltä odotetaan, että löydämme syvällisen tarkoituksen sähköpostien, deadlinejen ja excelin rivien välistä. Vaikka usein yritämme lähinnä selviytyä päivästä.
Mutta mitä jos kaikki ei olekaan aina merkityksellistä? Tarkoittaako se, että olemme epäonnistuneet?
Ei. Merkityksellisyys ei tarkoita, että jokainen hetki on täynnä intohimoa ja säihkettä. Oikeasti se syntyy usein juuri päinvastaisesta: jatkuvuudesta, yhteyden tunteesta ja siitä, että oma työ kytkeytyy johonkin itseä suurempaan. Se voi olla asiakas, jota auttaa. Tiimi, johon kuuluu. Tai ihan vaan tunne siitä, että joku huomaa, kun tekee parhaansa.
Työelämän jouluvalo Kolumbian viidakon tavoin myös työelämä kaipaa valopisteitä. Hetkiä, joissa muistamme, miksi teemme sitä mitä teemme. Ne voivat olla pieniä asioita: vilpitön kiitos, kuultu idea, kollega joka huomaa, että tänään ei ole ollut helppo päivä.
HR ei yksin voi rakentaa työn merkitystä, mutta se voi olla estämässä sen tuhoutumista.
Muistetaan siis sytyttää valoja. Tai vähintään varmistaa, ettei kukaan jää pimeään. n
Lisää ajatuksia tästä ja muista aiheista minun ja Johanna Huhtamäen pian ilmestyvässä kirjassa 12 väärää ajatusta työelämästä.
3 / 2025 HR viesti 41