Ristikangas komppaa: Suomessa yhteistyöstä kyllä puhutaan, mutta ei aina tehdä. Jokaisen sisäinen sankari on loppupeleissä aika yksin. ”Yksilökeskeisyydestä on siirryttävä yhteisökeskeisyyteen aivan uudella tavalla. Mutta miten se tehdään?” Ristikangas haastaa. Kunnia sille jolle kunnia kuuluu Golfporukka alkaa lämmetä: pian puhutaan tiimien voimaannuttamisesta antamalla näille vain tavoitteet – keinot saa päättää itse. Toinen asia on palkitseminen, jonka ei aina tarvitse olla mikään suurieleinen juttu. Oikeassa tilanteessa lausuttu vilpitön kehu ja kannustus voi kantaa ihmistä pitkälle.
”Se täytyy myös muistaa, että kaverin kannustaminen tai palkitseminen ei ole millään tavalla itseltä pois.”
Tässä kohtaa esimiesten pelisilmän on oltava kunnossa, sillä ihmiset ovat erilaisia – mutta tutkimusten mukaan työpaikalla koettu epäoikeudenmukaisuus on niitä kaikkein vaikeimpia asioita painaa villaisella. ”Se täytyy myös muistaa, että kaverin kannustaminen tai palkitseminen ei ole millään tavalla itseltä pois”, toteaa Santanderin toimitusjohtaja Pekka Pättiniemi. Hän tarjoaa myös esimerkin urheilumaailmasta: Ruotsissa juniorijääkiekossa esiintyy tavanomaisesta poikkeava pisteenlaskutapa. Maalista saa yhden pisteen ja maalisyötöstä kaksi – kun normaalisti lätkässä tehdään toisinpäin. Feikkaaja putoaa pelistä pois Keskustelussa havaitaan pian, että aidon me-hengen rakentamisessa eivät auta poppakonstit eivätkä oikopolut. Pikafiksi voi tuoda hetken helpotusta ongelmiin, mutta pitemmällä tähtäimellä on selvää, että kaikki falski kuoriutuu lopulta pois. ”Jos puhutaan siitä mielikuvasta, jonka yritys herättää, tuo mielikuva rakennetaan aina sisältä ulos”, Ristikangas toteaa. Tässä prosessissa kolme kysymystä on keskeisellä sijalla: Mihin organisaatiossa uskotaan? Mitä organisaatio edustaa? Ja miten tämä näkyy arjen teoissa? Isoissa yrityksissä on usein haasteena, että eri yksiköt taistelevat samoista resursseista – eli pelaavat tavallaan toisiaan vastaan. Myös esimerkiksi myyjät – olivatpa he sitten organisaation millä tasolla tahansa – ovat tyypillisesti yksilösuorittajia, jotka eivät välttämättä näe itseään ryhmän viitekehyksessä lainkaan. Kontrollifriikin painajainen Mutta vaikka yritys kuinka yrittäisi kontrolloida sitä, mitä siitä ajatellaan ja puhutaan, viimeistään sosiaalinen media
28 HR viesti 3/2013
Santanderin toimitusjohtaja Pekka Pättiniemi pitää toisten kannustamista tärkeänä.
on lyönyt viimeisen naulan tällaisen ajattelun arkkuun. Yksi acebook-päivitys tai Twitterin liverrys voi vesittää vuosien F määrätietoisen brändinrakennustyön. ”Viime kädessä se on aina asiakas, joka määrittelee sen mielikuvan, joka yrityksestä syntyy”, muistuttaa toimialajohtaja Andrew Cannon TNS Groupista. Keinot, joilla asiakasta yritetään ”rohkaista” ajattelemaan yrityksestä vain hyvää ja kaunista, saattavat hyvinkin kääntyä itseään vastaan. Tapani Rinne huomauttaa, että monien yritysten lähestymistapa asiaan onkin vallan nurinkurinen: ”Vain omaa käytöstään voi muuttaa, ei asiakkaan. Jos organisaation yleinen henki ja ilmapiiri on aidosti sellainen, että siellä iloitaan toisten onnistumisista ja yhdessä oleminen ja tekeminen on kivaa, se näkyy aina myös organisaation ulkopuolella”, Rinne toteaa. ”Vaikka asiakas olisi tekemisissä vain yhden organisaation edustajan kanssa, hyvä fiilis välittyy jo ihan pelkästään sitäkin kautta”, hän lisää. n