nöörejä, se ei juuri auta, mikäli porukan tietotaito on päässyt happanemaan eivätkä rahkeet riitä uuden oppimiseen. Kompetenssien on oltava tätä päivää. Nykypäivän työelämän keisarit pärjäävät joskus vuosikausia ilman vaatteita, ilman että kukaan silmäänsä räpsäyttää. Rehn sysää kuuman perunan henkilöstöväen syliin: ”HR:llä on tieto siitä jos jonkun osaaminen on 40 vuoden takaa, ja HR:n myös pitää tehdä asialle jotain.” Nyt ollaan jo aika kaukana hali-hali-pusi-pusi-meiningistä, jos HR:lle sovitetaan saneeraajan sapelinkantajan roolia. Rehn kuitenkin muistuttaa, että näitä asioita tulee lähestyä mahdollisimman kokonaisvaltaisesti ja – jos mahdollista – pillastumatta ylen määrin. Strategista hyvinvointia Rehn on pohtinut paljon organisaatioiden hyvinvointia – mistä se lähtee ja mikä sitä ruokkii? Hän viittaa esimerkiksi Työter eyslaitoksen tutkijan Guy Ahosen tutkimuksiin, joiden v mukaan stressi ja suoranainen burnout vie miljardikaupalla rahaa vuosittain. HR toki kamppailee näiden asioiden kanssa päivittäin, mutta ote voisi olla tiukempikin. ”Human Resources voisi olla nimeltään Cognitive Resources,jotta kaikki näkisivät mistä oikein on kysymys.” Professori selventää: ei yritys menesty sillä, että aamulla työpisteen ääreen raahustaa lohduton biomassan riepale, joka mitä ilmeisimmin syö, juo ja nukkuu, mutta ei sitten paljon muuta teekään. Työpisteen haamu täytyy tuunata iskuun: tarvitaan läsnä oleva, luova yksilö, joka energiaa pursuten käy päivän haasteiden kimppuun. ”Hyvinvoinnista huolehtiminen ei siis ole eettistä, vaan strategista toimintaa”, Rehn summaa. Kansantautina kevytstressi Samalla Rehn haluaa muistuttaa, että liika puhe stressistä ja loppuun palamisesta saa porukan pitämään ajoittaista b urnoutia likipitäen saavutettuna etuna. ”Keskustelussa siitä, kuka on oikeasti stressaantunut, aletaan tulla siihen johtopäätökseen, että stressi on ikään kuin jokamiehen oikeus. Tässä keskustelussa menestyvät ne, joilla on kovin ääni ja heikoimmilla ovat ne, jotka ihan oikeasti ovat töidensä näännyttämiä.” Rehnin mukaan Suomessa on yhä aivan liian tavallista, että töissä käydään viimeisillä voimilla ja hymyn tapainen irvistys naamalla, kunnes romahdusta ei enää voi estää mitenkään. ”Sitten pudotaan todella syvään kaivoon, ja kaikki työpaikalla ihmettelee mitä tapahtui.” Rehnin neuvo on ottaa mielenterveysongelmat ja uupumus vakavasti, mutta keskittyä niihin, joilla on oikeasti kovan kaliiberin ongelmia. ”Jaksamiskarkin” jakaminen kaikille aiheuttaa vain sen, että pussi on tyhjä, kun todellista tarvetta ilmenee. ”Tätä asiaa ei saa universalisoida koskemaan ihan kaikkia.”
14 HR viesti 3/2013
”HR:n pitäisi olla toimitusjohtajan läheisin kaveri, mutta eihän se ole. Toimari kaveeraa talousjohtajan kanssa.”