VIESTI
TOIMITUKSELTA
ARVON MEKIN ANSAITSEMME
Tässä numerossa kerrotaan laajasti amerikkalaisen HR-gurun Dave Ulrichin ajatuksista.
Kunnon konsultin tapaan Ulrich on ideanikkari, joka laukoo ilmoille totuuksia eri
elämän osa-alueilta niin, että suomalaista voi hiukan jo hirvittää. Ulrich kuitenkin
tietää itsekin taipumuksensa villiintyä ja visioida vähän liikaakin – guru paljastaa,
että rouva Ulrich ei tykkää enää käydä ulkona syömässä hänen kanssaan, koska
ilta tapaa päättyä siihen, että herra Ulrich ryhtyy hahmottelemaan ravintoloitsijalle
uutta liiketoimintasuunnitelmaa lautasliinaan. Dave Ulrich onkin puhdasverinen
matkasaarnaaja, jolla on mittarissa jo käsittämättömät 13 miljoonaa lentomailia.
Samaa intoa ja itseluottamusta (joskaan ei hiilijalanjälkeä) voisi toivoa muillekin HR-alan toimijoille.
Usein yritysten HR-väki käy jatkuvasti kamppailua oman uskottavuutensa kanssa: ”halausexperttien”
ei aina edes mielletä pelaavan samaa peliä muiden kanssa.
Hyvä HR – ja myös huono HR – on kuitenkin bisnestä mitä suurimmassa määrin. Hyvä
henkilöstönhallinta voi nostaa firman uusiin korkeuksiin, kun taas kehno panostaminen ihmisiin on
varma keino upottaa menestyväkin yritys. Ulrichin mukaan HR-väen on aika katsoa uskottavuuden
tuolle puolelle ja ottaa yrityksissä ohjat käsiinsä. Luomalla yhteyksiä ja arkipäivän yhteisöllisyyttä
HR voi ansaita kannuksensa ja tulla myös taskulaskinmiesten huomaamaksi.
Silti oman maalin edusta on pidettävä puhtaana. Ulrich huomauttaa aivan oikein, että
henkilöstöväki on täysillä mukana, kun organisaatioon aletaan sisäänajamaan uutta muutosta,
mutta touhusta puuttuu pitkäjänteisyys. Tulipalot ja ikuinen kiire vievät huomion pian muualle, ja
yrityksen työntekijät jäävät muutoksen kanssa yksin. Mutta ellei edes HR-osastolla ymmärretä, että
muutoksen läpikäyminen on pitkä prosessi, niin missäs sitten?
Johtajuus on yksi Ulrichin mieliteemoista. Hän uskoo, että yritysten jatkuvuus on kunnossa, kun
johtajat kasvattavat seuraajiensa tunneälyä ja varmistavat, että nämä näkevät ihmisiä numeroiden
sijasta. Hänen mukaansa hyvä johtaja on myös hyvä opettaja, mutta matkoillaan maailmalla Ulrich
on huomannut, että asiakas se vasta tiukka kouluttaja onkin.
Suomessa on tietenkin totuttu siihen, että Siperia opettaa – mutta kuuntelemalla asiakasta
(ajoissa!) voidaan tuoltakin komennukselta kenties välttyä. Yksi avain tähän aihepiiriin voisi olla
koettu arvo: minkä tahansa asian arvon määrittää sen vastaanottaja, ei antaja. Insinöörivetoisessa
liiketoimintakulttuurissa tätä ei aina tahdota muistaa, ja silloin puhutaan pikseleistä ja
resoluutioista, kun pitäisi puhua käyttäjäkokemuksesta ja hyvistä fiiliksistä.
Suomalaisilla työpaikoilla nuo hyvät hyrinät voivat olla hivenen hukassa. Esimerkiksi
metsäteollisuus on käynyt viime vuosina läpi mittavaa rakennemuutosta, joka jatkuu edelleen.
Muutos rassaa paperimiestä ja -naista: alalla on muuta teollisuutta enemmän sairauspoissaoloja.
Tässä numerossa tutustumme Stora Enson strategisiin hyvinvointi-instrumentteihin, joiden avulla
metsäjätti pitää huolta siitä, että työntekijät kestävät yhtenä kappaleena läpi myrskyisten vesien.
Metsäteollisuus peräänkuuluttaa pellepelottomia nyt useammallakin rintamalla. Teknisiä
innovaatioita ja uusia läpimurtotuotteita tarvitaan, mutta myös sosiaalisia innovaatioita,
jotka tukevat kaikkien työntekijäryhmien osaamisen ja työhyvinvoinnin kehittymistä nyt ja
tulevaisuudessa.
JUSSI SINKKO
6 HR viesti 3/2012