” Juristien virheiden pelko johtuu nähdäkseni enemmän asianajotoimistojen yrityskulttuurista , asianajajien ammattiidentiteetistä ja ammattiin tyypillisesti hakeutuvien henkilöiden persoonallisuudesta , kuin puhtaasti työn luonteesta ”.
” Ei kiitos ” liialliselle varovaisuudelle Järjellä ajateltuna virheet ovat välttämätön osa oppimista ja kasvua . Tunnetasolla ne voivat kuitenkin olla vaikeita hyväksyä ja käsitellä . Niihin saattaa myös liittyä häpeää ja kipeitäkin muistoja .
Syynä saattaa olla se , että epäonnistumiset nähdään usein negatiivisessa valossa – ikään kuin säröinä muuten täydellisessä jalokivessä .
Moni on törmännyt tähän myös työelämässä . Virheet saatetaan nähdä yksinomaan riskeinä , joita tulisi välttää . Tällaisessa ajattelumallissa asiat voidaan tehdä joko oikein tai väärin . Todellisuudessa ne voidaan kuitenkin toteuttaa monella eri tavalla .
”
Omiin virheisiin on tärkeää suhtautua avoimesti ja sallivasti .
Jos epäonnistumisia ei sallita , työntekijät pelaavat myös helposti varman päälle . Tämä ei ole ideaalia – edes asianajoalalla .
” Virheiden pelko voi johtaa esimerkiksi virheiden piilotteluun ja siihen , ettei asiakkaille uskalleta ehdottaa luovia ratkaisuja juridisiin ongelmiin . On siis myös asiakkaan etu , että virheitä ei pyritä välttämään hinnalla millä hyvänsä ”, Rantanen huomauttaa ja jatkaa :
” Liiallinen virheiden pelko johtaa usein siihen , että aikaa kuluu epäolennaisiin asioihin ja siihen , että ei uskalleta ottaa kantaa . Tarpeetonta varovaisuutta on usein myös se , että laaditaan liian yksipuolisia sopimuksia , jotka vaikeuttavat asiakkaan liiketoimintaa .”
Kukaan ei ole täydellinen Näyttää selvältä , että salliva suhtautuminen virheisiin on hyödyllistä yrityksen menestymisen ja työhyvinvoinnin kannalta .
Yritysten olisikin hyvä pohtia ja tarvittaessa myös linjata suhtautumistaan virheisiin ja niiden käsittelyyn . Empaattisuus ei yksissään riitä , vaan johdon tulisi sisäisellä viestinnällään ja omalla esimerkillään osoittaa , että virheet ovat ihan okei .
” Puhumme paljon siitä , että sekä onnistumiset että epäonnistumiset ovat koko firman omaisuutta . Mikään onnistuminen ei ole yksittäisestä sankarista kiinni , eikä ketään jätetä yksin , kun asiat menevät pieleen ”, Rantanen kertoo .
Dottirilla onkin nähty tärkeäksi rakentaa kulttuuria , jossa kenenkään ei tarvitse esittää osaavansa kaikkea ja jossa tieto kulkee – myös alhaalta ylöspäin .
” Kaikkien kuuluu oppia kaikilta . Se on mahdollista vain , jos uskallamme näyttää , että meillä kaikilla on vielä opittavaa . Meillä vanhemmatkin juristit saavat kysyä ns . ’ tyhmiä kysymyksiä ’ ja tieto kulkee myös nuoremmilta juristeilta vanhemmille ”, Rantanen sanoo .
16 HR viesti 2 / 2021