”
Kansainvälisessä
vertailussa
suomalainen johtaminen
pärjää ihan hyvin.
Itse hän kokee olevansa johtajatyyppiä, joka haastaa
ympärillä oleviaan ja odottaa myös itse tulevansa haastetuksi
päivittäin. Hän puhuu ”poikkitonttisuudesta”, johon kuuluu
”Huonoja uutisia on tullut ja tulee edelleen, kun ei ole joustoa.”
Paikallisen sopimisen puolesta puhuu sanavalmiin tohtoris-
kiinnostus moneen asiaan ja aihepiiriin. Viime aikoina Mörtti-
naisen mukaan sekin seikka, että Suomessa työpaikkojen väki
nen on itse mieltynyt yhä enemmän lean-oppeihin:
on varsin homogeenistä, ”eikä tippaakaan elitististä”. Mitä
”Lean resonoi nyt vahvasti, koska se antaa valtaa infor-
pienempään firmaan mennään, sitä paremmin on sisäistetty
maatiolle ja samalla tarpeettomat väliportaat katoavat. Kun
vanhat kansalliset opit samasta veneestä ja yhteisestä hiilestä.
kontrolli hajautetaan pienempiin osa-alueisiin, henkilöstö voi-
Pomot eivät asusta missään norsunluutorneissa – tai jos niin
maantuu ihan eri tavalla.”
yrittävätkin tehdä, palautus maan kamaralle tehdään kollektiivisesti ja pian.
Työpaikoilla soi blues
”Ei voida ajatellakaan tilannetta, että pk-sektorilla lähdet-
Miten sitten henkilöstö voi suomalaisilla työpaikoilla tänä päi-
täisiin kuvia kumartamaan. Se on enemmän sellaisen suuruu-
vänä? – Mörttisen mukaan firmoissa ymmärretään hyvien
den maailman ongelma, joka ei Suomea koske”, hän arvioi.
työntekijöiden arvo ja halutaan pitää porukasta huolta, mutta
tämän päivän bisneksen reunaehdot ovat sen verran kovia,
Yksi homma vielä tekemättä
että tavoitteet eivät täysimääräisinä täyty.
Mörttinen teki väitöskirjaansa vuosituhannen lopulla ja työs-
16 HR viesti 2/2016