”On vaikea saada henkilöstö liekkeihin ja innostumaan,
kun kädet on sidottu.” Mutta jos paikallisessa sopimisessa
päästäisiin eteenpäin, oltaisiin taas pari askelta lähempänä
Mörttisen ihannemaailmaa, jossa ihmisen innovatiivisuus ja
mielikuvitus yhdistyy koneen rajattomaan laskentavoimaan ja
muihin hi-tech-puolen mahdollisuuksiin.
Eikä se varsinaisesti ole mikään sci-fi-maailma. Mörttinen
huomauttaa, että nuori polvi – Born Global & Digital – asustaa jo juuri siinä universumissa, nakuttaa appeja ja perustaa
startuppeja ympäri maailman. Mörttisen huoli onkin siinä, että
kohta maan parikymppiset ovat kaikki Piilaaksossa, eivätkä
piipahda Suomessa kuin korkeintaan sukujuhlilla.
”
Meidän pitäisi
oppia varjelemaan
yrittämisen sfääriä
jotenkin paremmin.
Menneisyys on jo täällä
Ongelma onkin me muut, sukujuhlien jäärät, jotka jaksavat
hokea miten Nokian/Neuvostoliiton/Kekkosen aikana kaikki
oli paljon paremmin, vielä pitkän aikaa senkin jälkeen kun
hedelmäbooli on jo loppunut.
Jäärän CV on yhtä jämähtänyt kuin itse jääräkin: se on
lista joskus muinoin korskeita, isoja firmoja ja pölyttyneitä vuosilukuja. Duuniin halutaan joku tubettaja, joka on osannut laittaa virtuaalihakemukseensa sanat: ”Big Data Analytics” tai
jotain muuta käsittämätöntä.
Vuonna 1967 syntynyt Mörttinen huokaa.
”Me vanhemmat ikäluokat olemme tottuneet liian hyvään.
Sen takia muutos on meille vaikeaa.”
Yhtenä esimerkkinä Mörttinen mainitsee jakamistalouden
– siinä missä parikymppiset kiirehtivät jakamaan elämäänsä
(ekonomikielellä siis ”assettejaan”) ja verkostoitumaan halki
maailman, valtiot ja yritykset hätääntyvät. Regulaattori alkaa
sitten tehtailla rajoituksia ja isot firmat tutisevat: siinäkö meni
meidän bisnekset sitten?
Dynaamista disruptiota
Mörttisen mukaan tämä ”uusomavaraisuus” on vain hyväksi:
”Jakamistalous on kuitenkin sitä disruptiivisuutta, jonka
pitäisi haastaa kaikki muut kehittämään omia innovaatioitaan. Ja tässä suomalaiset yritykset voivat onnistua siinä missä
kaikki muutkin.”
14 HR viesti 2/2016